Wurr

NIMI: Wurr
VUOSI: 2010 -
KUVITTAJA/TARINA: E. Jokinen

Tämän arvostelun perään oltiinkin jo kysytty monesti. Arvostelu kirjoitetaan tähän mennessä ilmestyneiden kolmen osan perusteella.

Wurr sijoittuu koirien hallitsemaan fantasiamaailmaan, jossa ihmisiä ei taida olla. Kauan sitten koirien ja epämuodostuneiden helvetinhurttien välillä ollut sota johti koirien voittoon ja häviäjät karkoitettiin asumaan karuun kraateriin. Nyt alueiden rajaa vartioi kummankin osapuolen vartijat ja toisten puolelle meneminen on ehdottomasti kielletty.

Varsinainen tarina alkaa kun hornanhurtta Iacarin lauma karkoitetaan reviiriltään, ainoaksi vaihtoehdoksi muodostuu muuttaminen kraaterin ulkopuolelle - koirien alueelle.

Koirasarjoja piinaavasta heimojen välisestä sota-kliseestä päästään pian eroon kun tarina keskittyykin "pahiksiksi" oletettuihin osapuoliin. Nämä hornanhurtat osoittautuvatkin realistisiksi hahmoiksi, joilla on omat heikkoutensa ja tunne-elämänsä.

Tähän mennessä ilmestyneet kolme osaa ovat ilahduttavan laadukkaita, osien välillä artistin tyyli pysyy samanlaisena ilman tason heittelyä. Ensimmäisessa osassa painolaatu ei ole sitä parhainta, tummat alueet ovat välillä hyvin epäselviä, tästä kuitenkin on päästy eroon seuraavissa osissa. Nostan hattua tekijälle, joka ei ole mennyt siitä missä aita on matalin vaan joka sivulla piirtää hahmoilleen kiinnostavia ilmeitä ja asentoja. Myös perspektiivit toimivat loistavasti, vain muutamassa kohdassa perspektiivi näyttää pakotetulta ja luonnottomalta.

Kiinnostavimmaksi elementiksi koin sarjassa itse päätarinan sijaan kaiken vaivan mitä oli nähty koirien kulttuurin suhteen. Monessa muussakin sarjassa koirat ovat yhtä älykkäitä kuin ihmiset ja maailmansa herrarotu, sekä osaavat käyttää työkaluja ja pitävät päällään kaikenlaisia hilavitkuttimia. Ongelma näissä muissa tarinoissa usein kuitenkin on ettei katsojalle näytetä kuinka koirat oikeastaan osaavat tämän kaiken, eihän koirilla ole ihmisen käsiä. Guardians-sarjakuvassa eläimet osaavat taikoa varusteet ylleen, eivätkä siten tarvitse käsiä. Wurrissa on kuitenkin mielestäni parempi ratkaisu, sillä Wurrin koirilla on tavallisia koiria notkeammat varpaat.

Anatomian suhteen muutkin asiat toimii. Tyyli on mukavan realistista, mutta kuitenkin todella ilmeikästä ja omaperäistä. Jokainen hahmo on selkeästi oma yksilönsä eikä kukaan ole samasta muotista tehty. Jotkin hornankoirien mutaatioista on melko epärealistisia (salamoita syöksevä nenä? skorpionihäntä?), mutta onneksi näitä liian pitkälle meneviä hahmoja ei sarjassa ole kuin muutama. Näin jälkikäteen kuitenkin jäi mietityttämään kuinka tekijä ei ole tuntunut uskaltavan antaa hahmoilleen oikeasti karseita ja haittaavia mutaatioita. Rampa on oikeastaan ainut hahmo joka selkeästi kärsii omasta olomuodostaan, mutta sitäkin on kompensoitu antamalla hahmolle ekstrahyvä kuulo. Muista hahmoista esimerkiksi Iacarilla on melkoinen alapurenta, mutta sen ainoa haittapuoli on hahmolle aiheutunut puhevika sen sijaan että hahmon purenta olisi tavallista heikompi ja hahmo ei pystyisi syömään kunnolla. Iralbella ei ole päässään silmiä, mutta sen sijaan että hahmo olisi oikeasti sokea jostain syystä silmät ovat vain vaihtaneet paikkaa kieleen.

Kolmannen osan loppupuolella peliin astuu myös paniikkihulluus, joka muuttaa Hafmarin sekopäiseksi tappokoneeksi taistelun aikana. Tätä kohtaa on ennenkin verrattu The Blackblood Alliancen fury-tilaan. Onneksi Wurrissa tämä paniikkihulluus kuitenkin ei ole niin ärsyttävä kuin Blackblood Alliancessa ja Hafmar on kyseisessä kohtauksessa piirretty vakuuttavan pelokkaana.

Kaiken kaikkiaan Wurr on erittäin laadukas sarjakuva jota voin suositella. Tarina on mukavan monipuolinen ja kumpienkin koiraeläinten kulttuureihin on laitettu mukavasti vaivaa, vaikuttaa myös että seuraavissa osissa tutustutaan vielä kolmanteenkin kulttuuriin, nimittäin susien. Hahmoja alkaa olla mukana kuitenkin sen verran että toivon todella ettei tarina leviä tekijällään käsiin.

TÄHDET: ****