lauantai 1. helmikuuta 2014

The Blackblood Alliance

 
Pahoittelen tämän postauksen huonolaatuisia skannauksia! :C

NIMI: The Blackblood Alliance
VUOSI: 2007
KUVITTAJA: Kay Fedewa & Erin Siegel

Blackblood Alliance eli BBA on koirataidepiireissä hyvin tunnettu julkaisu, osittain negatiivisista syistäkin. Ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 2007 ja toista osaa varten ehdittiin jo piirtää useampi sivu kunnes projekti lässähti ja koko sarjakuva on ilmeisesti kuopattu nyt laajasta fanikunnasta huolimatta. Kay Fedewa ja Erin Siegel (FablePaint DeviantArtissa) työstävät nyt täysin uutta sarjakuvaa ja myös BBA:n on luvattu alkavan aivan alusta uudestaan jossain vaiheessa.

BBA ei siis tule jatkumaan ainakaan tässä muodossa. Arvostelen tämän sarjakuvan kuitenkin, BBA on ollut etenkin amerikkalaisten koirapiirtäjien keskuudessa hyvin ihailtu ja matkittu teos. Tarinasta ja hahmojen kuvituksesta vastaa Kay Fedewa, taustoista vastaa Erin Siegel.
 
 

Tarina kertoo Blackblood-susista, erityisesti siskoksista Swiftkillistä ja Bloodspillistä. Blackbloodit ovat tavallista susia kookkaampia, vartiointiin tarkoitettuja susia jotka kuuluivat ennen suurempaan laumaan Inariassa. Lauman alfaparin tytär Rapier kuitenkin sai kuulla alfojen suunnittelevan uudeksi päälliköksi Swiftkilliä, vartioston päällikköä. Rapier lavastaa Swiftkillin hyökänneeksi alfojen pentujen kimppuun ja kaikki Blackbloodit karkoitetaan laumasta aavikolle. Päätöstä kuitenkin kadutaan kun susilauman kimppuun hyökkäävät sapelihammastiikerien klaani ja ilman suuria vahtejaan "tavis-susista" ei ole kissoille vastusta. Lauman johtajatar lähettää kaksi tiedustelijaa hakemaan takaisin karkoitettuja Blackblood-susia apuun.

Tarina on hyvin kliseinen ja ainakin ensimmäinen osa herättää paljon kysymyksiä. Yhdessä paneelissa vanha susi kertoo nuoremmalleen kuinka Blackblood-vahtien kuului ennen vartiostoon ottoa työskennellä koiran asemassa ihmismetsästäjille. BBA:n maailmassa siis on ihmisiä? Ja koiria? Näitä ei muutoin näy tai mainita sarjakuvassa (no Bloodspillillä näyttäisi kyllä olevan panta kaulassaan). Rapier sanoo vihoissaan Swiftkillille että Blackbloodit ovat jalostettu tavallisten susien toimesta, parittamalla vahvimpia susia keskenään ja että olisi luonnotonta antaa Swiftkillin kaltaisen Blackbloodin johtaa tavallisia susia. Tässähän on jotain aivan sairasta (eli siten kiinnostavaa) oman lajin arjalaistyylistä jalostusta käynnissä! Valitettavasti uusia osia ei tule, joten nämä mielenkiintoiset ohi mennen sanotut asiat eivät saa enempää syvyyttä.



Klaanisodat ovat koirasarjiksien peruskauraa. Perus-olettamuksena on että lukija on automaattisesti koirien/susien puolella. Noh, minä pidän myös kissaeläimistä, joten miksi olisin automaattisesti susien puolella kun sota syttyy näiden välille?

Totta puhuen sarjakuvan sudet eivät edes näytä susilta. Tavis-sudet näyttävät lähinnä tyypillisiltä husky-malamuuttisekoituksilta joita myydään eteenpäin koirasusina tai täysiverisinä susina korkeilla hinnoilla. Blackbloodit eroavat tarinan tavis-susista lähinnä naurettavien värityksiensä vuoksi, ainoastaan Swiftkill ja Bloodspill ovat heistä tavallista kookkaampia tai sitten en vain huomaa mitään merkittävää koko-eroa. On myös epä-uskottavaa kuinka nämä suuret Blackbloodit ovat selvinneet kuivassa erämaassa vähällä ruualla heikentymättä tai edes hieman laihtumatta.

Näyttääkö tämä hahmo mielestäsi sudelta vai sekarotuiselta huskyltä?
Superkirkkaiden turkkien lisäksi toinen monesti arvosteltu kohta sarjiksessa on Blackbloodien ominaisuus joutua raivostuessaan tilaan nimeltä Fury, jolloin heidän silmät hehkuvat ja he keskittyvät vain silmittömään tappamiseen. Tämä on niin kliseistä ja typerää... Mielestäni on jo vastuutonta antaa tälläisten susien vartioida laumaa jos heillä on taipumuksia näin rankasti epätasapainoiseen käyttäytymiseen. Swiftkill tappaa alfojen pennutkin tässä tilassa, vaikka hänen olisi pitänyt suojella niitä. Kyseessä on vahinko, mutta tehty mikä tehty, kenties jonkun vähän henkisesti tasapainoisemman olisi pitänyt olla vahtina?

No huhhuh!
Vaikuttaa siltä kuin en löytäisi yhtään hyviä puolia BBA:ssa! Näin ei tosiaankaan ole. Taide on kaunista, joskin digitaalisena versiona näyttää paljon paremmalta kuin printtimuodossa. Printtiversiossa alkuperäisen taiteen tietty terävyys on kadonnut. Päähahmojen designit eivät ole epärealistisuutensa takia mieleeni, mutta arvostan kyllä etteivät heidän värinsä ole aivan neon-kirkkaita ja että yksityiskohtien määrässä ei ole menty hulluksi asti. Siegelin tekemät taustat ovat todella upeita ja koko sarjakuvan värimaailma on mukavan monipuolinen (joskin olisin toivonut värikirjon rajoittuvan taustoihin eikä ylettyvän hahmoihinkin...).

Odottelen mielenkiinnolla millaista projektia Fedewa ja Siegel pukkaavat ulos seuraavaksi, kumpikin oli BBA:n aikana paljon nuorempi ja naiivimpi, joten seuraava tuotos on varmasti paljon kypsempi monessakin mielessä.

TÄHDET: ***




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti