perjantai 24. marraskuuta 2017

Nara piertelee, osa 15: Nuoruuden lemmenkipeitä hupatuksia



Kävin elokuussa (oho, onko siitäkin jo näin kauan... pitäisi todellakin kirjoittaa useammin koska tämäkin postaus on ollut luonnoksissa tuosta lähtien) äitini luona ja otin sieltä hirveän määrän vanhoja piirroksia/sarjiksia/kirjoituksia mukaan. Saatan joskus käydä näitä muitakin läpi, mutta nyt kokosin löytämäni romanssilässynläät kasaan. Kuvat on otettu iPadillä, koska en jaksa skannata näitä.

Alhaalla jotain bonuslesboilua lol

Kuvat ovat ainakin 5+ vuotta vanhoja. Osassa on yhä vanha koirasusifursonani, jonka vaihdoin pitbulliksi vuonna 2012. Äijät näissä vaihtelevat, osa on ihan randomeita, osa oli silloisia hahmojani, osa perustuu oikean elämän ihmisiin.

Minulla on aina ollut aika paha läheisriippuvuus ja suuri angst etenkin sen takia, koska tunnen vetoa vain vanhempiin miehiin, mikä etenkin nuorempana oli häpeän aihe. Saan välillä kommentteja siitä miten kirjoitan itsevarman kuuloisesti, mikä on aika hämmentävää, sillä oikeasti minulla on olematon itsetunto ja luovutan ja masennun helposti. Toisaalta olen kyllä joissain asioissa itsevarma, ja minulla on suuri ego, joten itsetunto ja itsevarmuus ovat varmasti jotenkin eri asioita.

Roolijako on näissä kaikissa kuvissa hyvin samanlainen. Minä olen alistuvainen matonen ja mies on hieno, vahva ja kunnioitettava otus. Olen saanut elämältä paljon turpaan ja sen takia olen suuren osan ajasta turhankin vahvakuorisen oloinen, minkä takia olenkin kaivannut ihmistä, joka olisi henkisesti ja fyysisesti minua vahvempi, jotta voisin itse relata. Olen siis täysi pehmo. Tämä sitten on heijastunut paljon kuvissa, joita olen piirtänyt "salaa" vain itseäni varten. (vuosikausia myöhemmin tämä toive on yhä toteutumatta, nyyh nuuh)


Tässä oli tissejä. :(
Näissä ihan alimmaisissa kuvissa oli kaksi hahmoa (Nikki tai Nikita -kettu ja Viktor -kangal), joita piirsin about sekunnin ajan kunnes jatkoin pehmoilua oman fursonani kanssa. Suunnitelmissani oli ollut tehdä jonkinlainen löyhä tarina näiden hahmojen ympärille ja sitten tilata niistä paljon kuvia paremmilta piirtäjiltä. Mutta se sitten jotenkin jäi. Nikki näytti paljon fursonaltani, koska no, hahmon tarkoitus oli vain esiintyä minua miellyttävissä romanssihömppäkuvissa ja kai sitten totesin, että voin yhtä hyvin jatkaa fursonani käyttöä niissä kuten ennenkin.

Tämmöistä herkkää oksennusta tällä kertaa.

5 kommenttia:

  1. Mä olen aikalailla luopunut toivosta. :P Ensinnäkin en enää jaksa käydä missään baareissa kuin muutaman kerran vuodessa, nettideittailusta on todella huonoja kokemuksia enkä jaksa sitä kokeilla enää ja pitäisi muuttaa ihan uudelle paikkakunnalle jotta tapaisi täysin uusia ihmisiä. Mullakin hyvin vaikea luottaa muihin, on ollu väkivaltaisia alkoholisteja, raiskausyritystä, sun muuta skeidaa. :I Ja olen ikuisesti köyhä ja tappelen masennuksen kanssa, enkä ulkonäöllisestikään ole ihmeellinen, joten en varmasti ole mikään lottovoiton oloinen otus kun niitä helpompiakin akkoja on tarjolla.

    VastaaPoista
  2. Samaistuin tähän kyllä hyvin paljon. Itsekkin kaipaan kumppania jonka lähellä tuntisin oloni turvalliseksi et voisin rentoutua, mut tuntuu et oma karski ulkokuori joko karkottaa mahdollisia kumppaniehdokkaita pois (koska heidän mielestä oon liian maskuliininen tissitelineeksi) tai vetää puoleensä niitä epävarmoja jotka kaipaisivat tomeraa emäntää elämäänsä pitämään jöötiä...harmi vaa et tällä tomeralla emännällä on elämä sen verta rielaleina et ihmettelen miten saan pidettyä sitä yhä kasassa xD
    Onneksi on koiria ja hyviä kavereita jotka täyttää ihan kiitettävästi sitä aukkoa, puhumattakaan omista ropepariskunnista mitkä toimivat korvikkeena sille uupuvalle parisuhteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama homma. Oon hyvin äijämäinen, sekä ulkoisesti että luonteeltani. Myös ilmaisen itseäni hyvin karkeasti ennen kuin opin tuntemaan ihmistä paremmin ja uskallan näyttää herkkiä puoliani. Varmasti karkoittaa paljon ehdokkaita pois. Enkä voi myöskään sanoa, että tämä kova kuoreni olisi vain pelkkää itsesuojelua ja teeskentelyä, ja sen alla oleva herkkä puoli olisi se "todellinen" minä. Jos joku mies odottaisi minun muuttuvan täysin joksikin herkäksi kukkaseksi hänen ansiosta ei sekään toimisi. Nämä kummatkin puoleni ovat ihan yhtä tosia, ainoastaan toista uskallan näyttää vähemmän.

      Poista
  3. Heh, repesin noille dogesensuureille :). Olisiko muuten mahdollista nähdä lisää näitä vanhoja juttuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki, en kuitenkaan kehtaa laittaa piirtojuttuja peräkkäin joten seuraava tulisi muutaman muun aiheisen postauksen jälkeen.

      Poista