Eläinallergia

Kaverini kysyi minulta eläinallergiasta muutama viikko sitten. Olin tuolloin aivan umpikännissä ja parhaani mukaan mongersin kokemuksistani. Olen itse pahasti eläimille allerginen ja minulla on myös paha astma, nämä sitten tekevät yhteistyötä ja jälki on todella rumaa pahimmillaan. Joskus olen ollut niin pahassa jamassa etten ole saanut ollenkaan henkeä ja olen vain voinut maata lattialla. Ensiapuun olen mennyt monta kertaa huonon hengityksen takia. Omistan kuitenkin kaksi kissaa ja koiran, sekä asuessani äidin luona altistuin hänen kahdelle kissalleen monen vuoden ajan. Kuinka tämä yhtälö käy järkeen?

Teininä olin itsepäinen juntti ja suureksi osaksi minut piti raahata lääkäriin. Lääkkeitä vastustin viimeiseen asti, en käyttänyt edes Buranaa jos oli päänsärky. Ajattelin moisen olevan heikkojen hommaa ja keho karaistuisi jos sitä tarpeeksi kauan kituuttaisi. Astmaiskujen aikana lähinnä kärsin salaa omissa oloissani kunnes isku meni viimein ohi. Tähän saattoi kestää monta tuntia tai vaikka koko yö, tai sitten se ei mennyt ohi ollenkaan ja piti mennä ensiapuun. Välillä käytin astmalääkkeitä ja sinä aikana vointini oli selkeästi parempi, mutta lääkkeiden loputtua olin taas liian itsepäinen ja saamaton uusiakseni reseptiä. Olen varmasti itse pahentanut terveyttäni tällä tavoin.

Äitini luona asuessani minulla oli yläkerta varattu itselleni, jonne äidin kissoilla ei ollut pääsyä. Tämä varmaan auttoi jonkin verran. Muutettuani omilleni hankin kuitenkin lähes heti kaksi kissaa (tai yhden, toinen tuli vähän yllätyksenä ja en sitä etukäteen suunnitellut). Elämä olisi mielestäni hirveän tylsää ilman eläimiä ja mieluummin kärsin hieman kuin olisin ilman niitä. Napalmi tuli vuonna 2013 ja Rusakko samana vuonna hieman myöhemmin, eli minulla on muutaman vuoden kokemus allergian aiheuttajaan siedättymisestä. Tänä päivänä en edes muista milloin viimeksi minulla olisi ollut astmaisku tai omista eläimistä aiheutunutta nuhaa. Viime kesällä hankkiessani koirani Bonon olin hieman huolissani josko allergiaoireet tulisivat takaisin, koirille en ollut altistunut hyvin pitkään aikaan. Mutta huoli oli turha, en ole huomannut mitään eroa ja en saanut pienintäkään nuhaniiskutusta koirasta.

Pelastajani ovat olleet ne kammoamani lääkkeet. Allergiaan käytän joka päivä ihan tavallista Heinixiä, jota saan reseptillä halvemmalla. Astmaan käytän joka päivä Montelukast -pilleriä ja tarvittaessa inhalaattoreita avaamaan raskasta hengitystä. Hengitykseni saattaa paskentua muistakin asioista kuin eläimistä, kuten kovasta pakkasesta tai fyysisestä rasituksesta. Kämppäni on myös hometta täynnä. Avainasiana on ottaa lääkkeitä säännöllisesti, eikä vain silloin kun sattuu muistamaan. Olen hirveä lahopää ja vähän väliä tuppasin unohtaa ottaa lääkkeet, tai sitten vajosin taas samaan "kyllä mä karaistun" ajatteluun. EI, EI JA EI. Pilleriä naamaan, joka päivä, sen verran mitä suosituksessa sanotaan. Pääsee niin paljon helpommalla kun lopettaa olemasta itsepäinen aasi. Olen pari-kolme vuotta oikeasti ottanut lääkkeeni kiltisti ja tuloksen kyllä huomaa. Allergiaoireita ei ole, kestän fyysistä rasistusta paljon paremmin ja lääkärin tarkistuksissa keuhkokapasiteettini on parantunut selkeästi. Eivätkä ne ole edes kalliita.

Mikäli sinä, kämppiksesi tai puolisosi on allerginen ja haluat silti koiran tai kissan lääkkeet ovat siis se tärkein juttu. Eikä kannata heti luovuttaa mikäli lääkkeet eivät tunnu tehoavan, itse kävin läpi useamman lääkkeen kunnes nykyiset toimivat löytyivät. Nykyään monia rotuja markkinoidaan hypoallergeenisina, mutta nämä ovat suureksi osaksi höpönlöpöä mainospuhetta ja ei kannata rajoittaa valintaa vain näihin tiettyihin rotuihin, sillä eiväthän ne välttämättä muutoin sovi elämäntyyliisi. Jokainen eläin tulee olemaan yksilö johon pitää totuttautua erikseen. Omat eläimeni eivät aiheuta minulle mitään allergisia reaktiota (kunhan olen lääkkeissä), ihan sama vaikka imuroin ehkä kerran tai kaksi vuodessa, kissakoirankarvoja jaksan pyyhkiä huonekaluista vain jos vieraita on tulossa, nuuskuttelen elukkoja joka päivä ja ne jopa nukkuvat kaikki sängyssäni. Kuitenkin muita eläimiä tavatessani saan lähes aina tunnin pari kestävän nuhakohtauksen, joka lopulta menee ohi. Totutteluvaiheessa lääkkeiden ohella olisi hyvä olla siivompi ihminen kuin minä ja muistaa imuroida ja tuulettaa säännöllisesti. Elukoita ei välttämättä tarvitse päästää makuuhuoneeseen ollenkaan. Yöllä mielen ohella myös keho nukkuu ja on silloin herkempi antamaan allergialle periksi, joten ehkä kaikkien ei kannata nukkua elukka kainalossa. Ainakaan aluksi.

Monesti ärsyttää kuinka eläimiä annetaan pois niin nopeasti kun perheessä ilmaantuu allergiaa. Moni ei edes vaivaudu kokeilemaan lääkkeitä. Muistan jonkun vastanneen minulle ettei olisi terveydelle hyväksi pidemmällä aikavälillä olla lääkkeissä ja allergisoivan asian kanssa tekemisissä. Tämäkin tuntuu minusta vaan tekosyyltä, oma terveyteni on parempi kuin koskaan ja todistettavasti paranee koko ajan. Vai kärsiikö kehoni silti salaa kun olen joka päivä läheisissä tekemisissä allergisoivien asioiden kanssa? Höpö höpö. Monesti tuntuu kuin eläimiä annettaisiin allergian varjolla pois, oikeasti omistajien ollessa vain helpottuneita kun pääsevät viimein Fifistä eroon "yhtäkkiä" puhjenneen allergian avulla. Se on sosiaalisesti hyväksyttävä syy, toisin kuin kyllästyminen, vittuuntuminen tai osaamisen puute. Tietenkin on eri asia jos oikeasti on yritetty lääkitä allergiaa ja eläminen elukan kanssa ei millään luonnistu. Ihan turhaa sitten kiduttaa itseään, kyllä se eläin tottuu uuteen perheeseen ja voi itsekin varmaan paremmin kun ei aiheuta omistajalleen stressiä.