torstai 3. heinäkuuta 2014

Torn


NIMI: Torn
VUOSI: 2011
TARINA: Andrew Constant
KUVITTAJA: Nicola Scott, Joh James & Emily K. Smith

Torn on hyvin kunnianhimoinen sarjakuva ja itse kirja teki heti vaikutuksen kun sain sen käsiini. Kirjan materiaali on todella laadukasta ja sen sivut loivat mustanpuhuvuudessaan arvokkaan vaikutelman. Pikaselauksella myös itse kuvitus oli hyvän näköistä. Itse tarina on myös asetelmassaan mielenkiintoinen. Torn on ihmissusitarina, mutta tällä kertaa hirviö onkin susi, joka muuttuu ihmiseksi.

Torn on hyvin sekavaa luettavaa ja tietoisesti rönsyilee paljon. Minulla oli suuria vaikeuksia tajuta mitä oikeastaan tapahtuu ensimmäisellä lukukerralla, vasta toisella kerralla tapahtumat ja hahmot alkoivat aueta. Päähenkilö on susi, jonka perheen tappaa ilmeisesti ihmissusi. Susi taistelee tämän ihmissuden kanssa ja tappaa hänet, mutta suteen tarttuu tämä ihmissuden kirous, jolloin susi muuttuukin ihmiseksi. Ihmismuotoinen susi yrittää selvitä kaupungissa ja ryhtyy puolustamaan jengiläisten vainoamaa nuorta naista. Suden karkoitettu paha veli myös löytää kuolleen ihmissuden ruumiin ja syö sitä, muuttuen myös ihmissusihirviömikälieksi.




Kuvitus on etenkin alussa erittäin hienoa, täynnä alkukantaisuutta, raivoa, eleganssia ja voimaa samaan aikaan. Viivatyöskentely näillä ensimmäisillä sivuilla on harkitun sekaisen näköistä, mutta yksityiskohtaista ja yhä selkeätä, että katsoja ymmärtää mitä on katsomassa. Valitettavasti tämän alun jälkeen kuvituksesta tulee selkeästi huolimattoman näköistä, enkä välillä pystynyt edes hahmottamaan mitä viivojen oli tarkoitus esittää. Syy tähän löytyi kun lueskelin netistä muiden lukijoiden mielipiteitä; upean kannen ja alkupuolen kuvituksen on tehnyt Nicola Scott ja lopusta on vastannut Joh James. Kannessa kolmatta artistia ei mainita, mutta toisella sivulla yhdeksi artistiksi mainitaan pienellä myös Emily K. Smith. Mikä lie onkaan sitten ollut hänen vastuualueensa. Joh Jamesin kuvitus on monesti aivan liian epäselvän, kiireisen ja välillä jopa hutiloidun näköistä, vaikka hän onkin lahjakas. Kaikkien kolmen tyylit sopivat hyvin yhteen ja ilman tarkistusta olisin luullut artisteja olevan vain yksi, joka alkupuolen jälkeen olisi laiskistunut.



Itse tarina on turhankin mysteerisesti kerrottu. Hahmojen ajatukset ja puheet ovat monesti ärsyttävän tekorunollisesti ilmaistuja, toisaalta muutamat sanavalinnat tehostavat kohtausta mukavasti. Koska itse kuvitus on jo valmiiksi hyvin taiteellista ja sekavan oloista olisi selkeämmällä puhetyylillä oltu paljon lukijaystävällisempiä. Kuten jo sanoin tarvitsin kaksi lukukertaa jotta tajuaisin mitä oikeasti tapahtui tietyissä kohtauksissa.

Komeasta ulkonäöstään huolimatta Torn oli lopulta vähän lässähtänyt pannukakku. Tarina kerrottiin liian epämääräisesti jotta siihen olisi voinut paneutua kunnolla, hahmot jäivät etäisiksi ja kuvituksen taso tipahtaa välillä selkeästi. Erilaisesta alkuasetelmasta huolimatta Torn ei tuonut mitään uutta ihmissusitarinoihin ja vaikka päähenkilöllä oli takanaan hyvät perustelut puolustaa ihmisnaista, asetelma ihmissusimiehestä puolustelemassa rakasta ihmisnaistaan alkaa olla jo puhki kulutettu. Se, että hahmo onkin oikeasti tavallinen susi ei vaikuttanut tarinaan ja hänen käytökseensä tarpeeksi.

TÄHDET: ***1/2


1 kommentti:

  1. Kiitos paljon tästä arvostelusta, tämä kirja on kiinnostanut melkoisesti siitä lähtien, kun siitä mainitsit. :) Harmi, että kuvitus lässähtää tuolla tavoin, alku näyttää niin hyvältä. Tällainen mustavalkotyyli on omaan mieleeni!

    VastaaPoista