sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Taidekirja - Art Worth Stealing


NIMI: Art Worth Stealing
VUOSI: 2010
KUVITTAJA: Megan "Dustmeat" Giles

Suhtautumiseni Megan Gilesin taiteeseen on vähän ristiriitaista. Ihailen hänen tyylikkäitä furryneitoja ja taitoa luoda hyvännäköisiä kuvia muutamilla harkituilla yksityiskohdilla. Samaan aikaan kuitenkin pidän monia hänen kuvistaan vähän tylsinä ja jäykkinä, eikä auta että itse juuri suosin hyvin yksityiskohtaisia tyylejä. Joka tapauksessa tajuan kyllä laadukkaan taiteen kun sellaista näen, vaikka se ei olisikaan aina ihan omaan makuuni. Furrytaiteen puolella hän on hyvin menestynyt ja hänen taidettaan on nähty useassa korttipakassa, lehdessä, sarjakuvassa ja niin edelleen.

Art Worth Stealing on taidekirja jolla ei ole varsinaista punaista lankaa. Kirjaan on otettu mukaan useita Gilesin lyhyitä sarjakuvia, jotka eivät oikein aukea uudelle lukijalle koska tarinat ovat selvästi osia laajempia kokonaisuuksia. Yksi näistä on myös aikaisemmin julkaistu Gilesille omistetussa ArtZone -lehden numerossa. Näiden väliin on laitettu randomisti Gilesin vanhoja töitä ja luonnoksia, sekä muutama rehellisesti sanottuna puolella perseellä piirretty luonnos joita en itse olisi edes viitsinyt laittaa maksulliseen kirjaan. Laadunvaihtelu kirjan sisällä on hyvin voimakasta. Olin myös pettynyt että kirja oli painettu mustavalkoisena ja hänen komeista väritöistä oli mukana vain ääriviivaversiot mustavalkoisiksi muutettujen valmisversioiden sijaan.



Olin hyvin iloinen kuinka kirjassa oli julkaistu artistin nuoruudessa tekemiä piirroksia. Monen kuvan ohessa oli myös jotain artistin omia mietteitä, joita on aina kiva lukea. Kuitenkin kirjan mustavalkoisuus on iso miinus, sillä Gilesin kokovärityöt ovat hyvin hienoja ja odotin niitä eniten. Pidän kyllä mustavalkoisestakin taiteesta, itse asiassa lempiartistini Jaime Sidor ei juuri värillisiä kuvia edes tee. Mutta Gilesin mustavalkoiset luonnokset eivät jaksa innostaa, vaikka toki näen että tämä on ihan laadukasta kamaa. Hyvin moni piirros kuitenkin ei pääse keskitasoa korkeammalle ja ihmettelen millä perusteella Giles on valinnut kuvat kirjan sisällöksi, koska olettaisin taidekirjaan otettavan mukaan pelkkää parhaimmistoa. Hyvin suuri osa sisällöstä tuntuu vain filleriltä.

En uskalla sanoa kirjan olevan huono, mutta petyin itse. Kirjan sisältö antaa tekijästään hyvin keskinkertaisen kuvan, mikä ei tosiaankaan ole totta vaikka Giles ei kuulukaan lempiartisteihini.

TÄHDET: **1/2

Yksi kuva, jonka mieluummin olisin nähnyt sen lopullisena väriversiona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti