Werewolf the Apocalypse - Bone Gnawers

NIMI: Werewolf the Apocalypse - Bone Gnawers
VUOSI: 2001
KUVITTAJA: Steve Ellis
TARINA: Joe Gentile

Olen aiemmin arvostellut Black Furies-heimosta kertovan WTA-sarjakuvan täällä, jossa selitän myös vähän WTA:n maailman taustoista enemmän. Se oli ensimmäinen hankkimani WTA-sarjakuva ja olin hyvin vaikuttunut sen kauniista taiteesta ja mielenkiintoisesta juonesta. Valitettavasti nyt kun viimein hankin lisää sarjakuvia tajusin ettei kaikissa ole sama kuvittaja. Bone Gnawersin on piirtänyt hyvin modernin ja särmikkään tyylin omistava Steve Ellis. Tälläinen kuvitus ei ole ihan mieleeni (pidän lähinnä realismista), mutta on silläkin hyvät hetkensä jolloin jäin pidemmäksi aikaa tuijottamaan kuvitusta.

Nämä sarjakuvat ovat lyhyitä vilkaisuja pelisarjan eri ihmissusiheimojen elämään ja ilmeisesti näiden sarjakuvien välillä ei ole mitään jatkumoa. Tässä sarjakuvassa pää-osassa on Bone Gnawers-heimo, joka on WTA:n ihmissusista urbaanein ja ala-arvoisin, mikäli korruptoitunutta vihollista Black Spiral Danceria ei oteta lukuun. Luunpurijoiden heimo koostuu alunperin muiden heimojen hylkiöistä jotka jossain vaiheessa yhdistyivät ja muodostivat oman hataran heimonsa elelemään kaupungeissa ja niiden laitamilla. Muut ihmissudet pitävät heimoa epäpuhtaina rakkeina ja harvoin kohtelevat heitä tasa-arvoisina. Tämän vuoksi Bone Gnawersin väki kuitenkin on muita heimoja vapaamielisempää, huumorintajuisempaa ja ihmisten alueella elämiseen hyvin sopeutunutta. Siinä missä muut heimot ovat kärsineet ihmisten levitessä ja kehittyessä yhä vaarallisemmiksi Bone Gnawersit ovat oppineet sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja urbaaniin ympäristöön toteeminsa rotan tavoin. Heidän rivinsä kuitenkin ovat yhä sekalaiset ja he eivät juuri tee päätöksiä yhdessä.

Pieni ryhmä Gnawers-nuorisoa kuulee kuolevan ihmissuden avunhuudon roskalavalta. Ihmissusi kertoo olleensa siepattu kivuliaisiin laboratoriokokeisiin joiden takana lienee ilkeä suuryhtiö Pentex. Kokeiden avulla valmistetaan seerumi jonka tarkoitus on "parantaa" ihmissudet jotka ovat olleet uhka Pentexille. Alhaisimman heimon on jollain konstilla estettävä seerumin päätyminen laajaan käyttöön.

Kuvitus on dynaamista ja sopii kyllä toimintasarjakuvaan, mutta miellän aina Werewolf the Apocalypsen sarjaksi jossa on paljon hengellisyyttä, pohdintaa ja realistista väkivaltaa. Olisin toivonut kuvituksen olevan realistisempaa, mutta ei tämäkään ole onneksi missään nimessä rumaa. Ihmissusien takajalat tosin ovat typerän näköisesti piirrettyjä, mutta muuten kuvitus on ihan sujuvan näköistä ja muutamassa paikassa vaikuttavaakin. Parhaimpien WTA-kuvittajien joukkoon (Steve Prescott, Ron Spencer, Eddy Newell..) Steve Ellis ei pääse.

Jälleen sarjakuvan lyhyys on ongelma, olisin niin halunnut lukea lisää mutta tarina loppuu kuin seinään. WTA:n maailma on hyvin kiehtova minulle, mutta tiedän etten tule ikinä pelaamaan sitä pelinä ja siitä tehtyjä novelleja tuskin jaksaisin lukea, sarjakuvia on vain muutama ja ne aivan liian lyhyitä. Turhauttavaa! Monesta heimosta ei ole tehty ollenkaan sarjakuvaa ja moni näistä joille sellaista ei ole tehty olisi minua kiinnostanut.

Osittain tämä sarjakuva ylitti odotukseni. Petyin kuvittajasta, mutta tilaamistani heimosarjakuvista Gnawers kiinnosti minua vähiten. Ajatus epämääräisistä kaupunki-ihmissusista ei juuri kiinnostanut, mutta tässä näytettiinkin heidän olevan myös urheita ja osaavia siinä missä muutkin heimot, vaikkeivät olekaan yhtä arvostettuja tai organisoituja.

TÄHDET: **