lauantai 15. helmikuuta 2014

The Rogues


NIMI: The Rogues
VUOSI: ?
KUVITTAJA: Rachel Johnson

The Rogues on vähintäänkin hämmentävä sarjakuva. Ei pelkästään sisällöltään vaan artistinsa takia. Rachel Johnson löytyy DeviantArtista nimellä TheRoguez ja kuten hänen galleriastaan voi huomata hänellä on omantakeinen rento tyylinsä jonka värinkäyttö on rohkeaa. Valitettavasti hänen sarjakuvansa on liiankin rennosti tehty ja näyttää suoraan sanottuna hutaistulta. Tämä arvostelu perustuu vain kahteen ensimmäiseen kirjaan, sillä en enää aio hankkia enempää. En saanut edes luettua toista kirjaa loppuun.

Epämääräinen tarina keskittyy kahden kulkukoiran ympärille joiden entinen lauma on kuollut mysteeriseen tautiin joka on kytköksissä jotenkin ympärillä alkavaan maailmanloppuun. Kaksikko Nightwalker ja RayJ viettävät aikansa kulkien paikasta toiseen päämäärättömästi etsien paikkaa jossa voisivat viihtyä kauemminkin. Kumpikin koirista on kuitenkin antisosiaalinen ja asennevammainen, joten tapaamiset uusien tyyppien kanssa alkavat ja päättyvät huonosti jolloin kaksikon on jatkettava matkaa. En oikeastaan edes saanut selville koko sarjan pointtia kahden ensimmäisen osan perusteella, ehkä se alkaisi sitten selvitä myöhemmissä osissa mutta nämäkin kirjat ovat jo melko pitkiä ja raskaita lukea. Ensivaikutelma on erittäin huono, joten jätän tämän sarjan suosiolla väliin.


Ihmisiä ei muuten tätä enempää näy, koska ne ovat tunnetusti hankalia piirrettäviä koirapiirtäjille.
En saa hahmoihin mitään tarttumapintaa, kumpikin vaikuttaa olevan täysin samanlainen pakonomaisesti sarkastinen, pessimistinen, antisosiaalinen, epävarma ja töykeä paska. Antisankarit ovat mielenkiintoisia, mutta jotta lukija pitäisi heistä hahmoissa pitäisi olla edes jotain positiivista. Hahmot vastaavat kaikkiin kysymyksiin töykeästi ja uusia tyyppejä tavatessa ovat heti haastamassa riitaa.

Tarinaan tulee muitakin hahmoja mutta en edes erota niitä toisistaan koska kaikilla on sama kojoottimainen ruumiin rakenne ja luonteista en osaa sanoa juuri mitään. Hahmojen nimet (Nightwalker, RayJ, Q, Tae...) muistuttavat tapaa jolla nimesin hahmoja kun olin jotain 10-13 vuotias, muutamalle vakava nimi ja muutamalle aivan random hassu nimi. Kenen nimi on Q?? Paitsi se tyyppi James Bondissa.


Ja sitten se kuvitus....... Ehkä joku pitää tälläisestä minimalistisesta ja naiivista kuvituksesta, mutta mielestäni se on laiskan näköistä ja amatöörimäistä. Tekijä on jo tehnyt tätä sarjaa 7 osaa joissa kaikissa on vähintään 50+ sivua ja vaikuttaa siltä että sarjaa on tehty määrä-korvaa-laadun filosofialla. Koirat ovat kaikki samanlaisesta dingomaisesta muotista tehtyjä ja eroavat toisistaan vain väritysten perusteella. TÄMÄ ON JÄRJETTÖMÄN LAISKAA HAHMODESIGNIÄ! Koirarotuja löytyy lyhyistä mäyräkoirista talon korkuisiin tanskandoggeihin joten variaatiota todellakin riittäisi ellei tekijä olisi liian laiska piirtämään muuta kuin peruskoiran näköisiä hahmoja. Eikä hän niitäkään mielestäni sen kummemmin osaa piirtää, edestä katsottuna hahmojen suupielet leviävät aina sivuille pitkin naamaa ja vartalot taipuvat välillä ties miten.

Hienointa antia taitavat ollakin kannet. Niissä sentään on värejä ja taustat, sarjakuva itse on mustavalkoista ja 90% taustatonta valkoista tyhjyyttä. Toimintakohtauksia Johnson ei myöskään osaa tehdä, vaan niitä piirtäessä tekee jo valmiiksi vaatimattomasta kuvituksestaan sekavampaa raivoripulia.


Uuuh epämääräiset viivat ovat täydellisiä luomaan jännittävää tunnelmaa! Tai sitten ei.
Suurin synti on kuitenkin että tekijä ottaa sarjakuvansa liian vakavasti. Jokaisen luvun alussa on jotain filosofista hölynpölyä (en jaksanut tarkistaa ovatko siteerauksia joistain vai omaa tuotantoa) joka ei liity itse luvun tapahtumiin millään lailla, tai sitten en vain tajua tätä suurta taideteosta. Puhekuplat ovat monesti myös sekavia kun ei saa selvää kuka puhuu.

....ja tämä luvun avaus liittyy itse lukuun miten?

Tässä sarjakuvassa on niin monta asiaa pielessä. Se ei kahden ensimmäisen pokkarin aikana pysty imaisemaan lukijaa tarinaan mukaan, kuvitus on kökköä, tarina päämäärätön ja sivuilla on randomia muka-hengellistä löpinää. Veikkaisin että tekijä on 16-19 vuotias taiteilijan alku jolla DeviantArt-galleriansa puolesta kyllä olisi lahjoja, mutta miksi miksi MIKSI niitä ei ole käytetty täydessä potentiaalissa hänen sarjakuvansa tekemisessä, sarjakuvassa joka on KAUPALLINEN TUOTE josta maksetaan? The Rogues on julkaistu IndyPlanetin kautta joka on julkaissut paljon hyviä värillisiä sarjakuvia, joten on turha vedota tekosyyhyn että tekijällä olisi ollut jokin painava syy tehdä sarjakuvasta mustavalkoista ja yksinkertaista. Johnson tekee hyviä töitä, mutta vain hänen värilliset työnsä ovat vakuuttaneet minua.

On tietenkin mahdollista että tekijä on sarjakuvaa tehdessä kehittynyt ja uusimmat osat olisivatkin vou vau upeita. Siinä tapauksessa on siis harmi etten saanut sarjan alkupuolesta mitään kiksejä ja joudun lyttäämään sarjan niiden perusteella. Tekijä on todennäköisesti hyvin nuori ja hänellä on onneksi aikaa (ja toivottavasti halua) kehittyä.

TÄHDET: *

Vasta myöhemmin tajusin että puhekuplat kuuluvat jossain näkymättömissä oleville ihmisille. Hyvin sekavaa luettavaa.
Pelottavan näköinen lehmä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti