tiistai 21. tammikuuta 2014

101 dalmatialaista II - Pikku Kikero Lontoossa


NIMI: 101 dalmatialaista II - Pikku Kikero Lontoossa (101 Dalmatians II - Patch's London Adventure)
VUOSI: 2003
OHJAAJA: Jim Kammerud & Brian Smith

Elokuva on katsottu alkuperäiskielellä, joten kaikkiin hahmoihin viitataan heidän englantilaisilla nimillä. Anteeksi.

Ah, suoraan DVD:lle menevien Disney-jatko-osien mestari Jim Kammerud on taas vauhdissa. Tällä kertaa uhrina on ollut vuoden 1961 mielestäni melko huono 101 dalmatialaista jota on levitetty Suomessa myös typerällä nimellä Lupsakkaat luppakorvat. Kun alkuperäinenkään teos ei ole vakuuttanut minua olin hyvin skeptinen että pitäisin jatko-osastakaan, etenkin kun vasta sain katsottua Kammerudin ohjaaman Topi ja Tessu 2:n (joka oli perseestä).

Jollain tavalla minua on aina häiritsenyt sarjan tapa kannustaa ihmisiä haalimaan järjettömiä määriä eläimiä, ensimmäisessä elokuvassa koirien omistajat päätyvät omistamaan 101 koiraa. "No big deal! Muutetaan vain maalle" on heidän vastaus ongelmaan. Siitä huolimatta että pari on ilmeisesti ihan hyvätuloinen he elävät ja pukeutuvat vaatimattomasti, joten en osaa kuvitella millä rahoilla (ja millä energialla) he pitävät huolta tuosta koiramäärästä. Mielestäni on suorastaan vastuutonta näyttää lasten elokuvassa tälläistä eläinten rohmuamista (Beethoven-elokuvat sortuivat tähän myös), lasten pitää oppia että yhdenkin eläimen omistaminen on suuri vastuu. Itselläni on kaksi kissaa ja tuntuu että sitä karvaa ja sotkua riittää joka puolelle.

Näky on kuin pentutehtaalla. Mutta hei tämähän on vain hauskaa hih hih!
Kuten arvata saattaa huomiota ei millään riitä jokaiselle pennulle ja yksi heistä, Patch (=Kikero, mikä lie suomennos tämäkin on) on erityisen masentunut tästä. Ruokinta-aikaan hänelle ei edes riitä ruokaa kun muut pennut ehtivät ahmia ensin! Pentuja on joka puolella, niitä löytyy kaappien hyllyistä, kattiloista ja jopa lukitusta saksofonikotelosta (WTF??). Tähänkin suhtaudutaan huumorilla, minua lähinnä huolettaisi tälläinen laiminlyönti.

Patch ihailee telkkarin toimintatähtikoiraa Thunderboltia (samantapainen saksanpaimenkoira-toimintasankari kuin Rin Tin Tin ja Strongheart oikean elämän televisiossa) ja yhtenä iltana ohjelman päätteeksi näytetään tiedotus mahdollisuudesta esiintyä ohjelmassa. Aamulla perhe valmistatuu muuttoon maaseudulle ja Patch jää vahingossa matkasta koska hänen isänsä Pongo sekoaa laskuissa laskiessaan pentuja. Mielestäni tämä on aivan vitun traagista että isähahmo on näin unohtava omaa lastaansa kohtaan (oli sitten niitä satamiljoonaa) ja siihen suhtaudutaan lähinnä koomisesti. Sen sijaan että Patch etsisi perheensä hän lähteekin Thunderbolt-ohjelman koe-esiintymiseen.

"Hmmm olitkos sinä adoptoitu vai ihan oma pentuni? En pysy laskuissa enää itsekään!"

Thunderbolt on loistava hahmo ja ilman häntä tätä olisi tylsää katsoa. Thunderbolt on äärimmäisen narsistinen koira joka kuvittelee itsestään paljon mutta oikeasti on melko vähä-älyinen. Tyypillinen julkkis siis. Hän laukoo leffan hauskimmat repliikit. "I'm pretty good at improvising, as long as it's written down for me."
Päähenkilö Patch on tyypillinen supersöpö-höpönöpö turvallisen persoonaton hahmo jonka salainen haave erottua massasta perheessään sai minut aluksi liikuttumaan, mutta leffan edetessä hahmosta tuli vain ärsyttävän hölmö ja sinisilmäinen. Patchin aksentti myös ärsyttää minua, muilla hahmoilla britti-aksentit ovat normaaleja, Patchin oma vain on jotenkin rasittavan kuuloista.

Animointia pitää kehua. Tyyli on samankaltainen kuin ensimmäisessä osassa ja näyttää luontevalta, joskin välillä hahmojen/esineiden eteneminen kaukaa taustalta lähemmäs "kameraa" näyttää luonnottomalta. Animointi on välillä ihan kekseliästäkin (esim. kun Thunderbolt saa idean hänen takanaan olevaa hehkulampun muotoista kaupan kylttia valaistaan).



Kuten arvata saattaa tämäkin jatko-osa on hyvin turhanpäiväinen eikä mielestäni ole mitään syytä miksi 101 dalmatialaista olisi tarvinnut jatko-osan. Miten olisi neljäs Leijonakuningas (kolmas oli täyttä kuraa kyllä....)?
Tämä ei ole yhtä huono kuin jotkut Disneyn väkisin väännetyistä jatko-osista, muttei sekään mikään suuri meriitti ole. Ilmankin olisi pärjätty.

Loppuratkaisu on arvattavissa jo kaukaa. Järjettömän ja loputtomalta tuntuvan kohelluksen jälkeen Thunderboltin sijaan Patch on päivän sankari ja pelastaa kaikki satamiljoonaa sisarustaan ja oppii olevansa uniikki lumihiutale blah blah.

TÄHDET: **



3 kommenttia:

  1. Eihän tämä ole mikään Fantasia ole mutta on tämä jatko-osa parempi kun se 90-luvulla tehty animaatiosarja jossa kaikki hahmot Cruellaa lukuunottamatta ovat amerikkalaisia, Pongo ja Perdita syrjäytetty päähahmopallilta ja Laikku on yksi iso kusipäämulkeropaskiaisurpo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole katsonut sitä, enkä varmaan aio missään vaiheessa ellei kirjoitusaiheet ole todella loppu

      Poista
  2. Tuli jossain vaiheessa tajuttua että Kikeron äänenä tässä oli Bobby Lockwood (vissiin ainoa oikea brittinäyttelijä tässä, muu casti koostuu amerikkalaisista ja parista kanadalaisesta ääninäyttelijöistä) joka nykyään tunnetaan parhaiten Sudenverinen-sarjan Rhydianina.

    VastaaPoista