sunnuntai 31. joulukuuta 2017

The Ancient Magus' Bride


NIMI: The Ancient Magus' Bride (Mahoutsukai no Yome / 魔法使いの嫁)
VUOSI: 2017 - (jatkuu)
OHJAAJA: Norihiro Naganuma
KIRJOITTAJA: Jamie Marchi, Aya Takaha

Jotenkin päädyin aktivoitumaan animen suhteen vielä vuoden loppumetreillä ja katsoin läpi yhden ysäriklassikon, Neon Genesis Evangelionin, sekä yhden upouutuuden, eli tämän. Valitettavasti näiden katsominen vierekkäin varmasti vaikutti arvosteluuni, sillä NGE veti täysillä mukaansa ja olen innoissani kuin pikkulapsi uudesta löydöstäni. Magus' Bride taas... no... ei juuri jaksanut kiinnostaa, mutta kahlasin sen kuitenkin läpi kaverini mieliksi, joka vaikuttaa hyvin pitävän sarjasta.

Sarja sijoittuu fantasiamaailmaan, jossa vanhempiensa hylkäämä 16-vuotias tyttö Chise pakenee menneisyyttään myymällä itsensä orjuuteen. Mysteerinen pitkä, sudenkalloinen velho Elias Ainsworth ostaa hänet, mutta ei tee Chisestä palvelijaansa, vaan haluaa tytön olevan oppilaansa ja jonain päivänä vaimonsa. Elias näkee Chisessä jotain erikoista ja käykin ilmi, että tyttö on luonnonlahjakkuus loitsunnassa, mutta tulee myös kuolemaan nuorena. Myös Eliaksen menneisyydessä on jotain epäselvää.



Alunperin olin varsin innostunut seuraamaan tätä sarjaa. Elias on siistin näköinen hahmo ja olen aina halukas hupakko tälläisille romansseille. Mutta sarja on minulle yksinkertaisesti liian harmiton ja turvallinen. Sillä on synkkiäkin hetkiä, mutta suurimmaksi osaksi sarja on slice-of-life tyylinen pikkukiva paketti, joka ei herättänyt mitään suurempia tunteita itsessäni.

Chise on harvinaisen aneeminen päähenkilö. Hänellä ei ole minkäänlaista karismaa saati kiinnostavia luonteenpiirteitä. Häntä ei voi edes kutsua märäksi rätiksi, koska jo siinä olisi liikaa personaalisuutta. Kuiva rätti tämä on. Oli todellakin harmittavaa nähdä NGE ensin, koska myös siinä on samantapainen alistuva, menneisyyden pieksemä päähenkilö, mutta hahmot on toteutettu täysin eri tavoin. Chisen sisäinen tuska näkyy vain hänen tirauttaessa pari kyyneltä, hän tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen tyhjä ilme silmissään ja tyhmänä saattaa toistaa jotakin mitä toinen hahmo sanoo. Hänen tuskansa on nättiä ja hän pysyy täysin toimintakykyisenä. Tyypillistä valkokankaan masennusta. Sen sijaan NGE:n Shinjin tuska on erittäin aitoa ja ruman näköistä, hän istuu jaksokaupalla omassa mielen häpeänurkassaan toistelemassa samoja itseänsä vähätteleviä ajatuksia ja monesti hän ei ollenkaan kykene työhönsä.

Myös Elias jäi yllättävän tylsäksi henkilöksi. Sarjan edetessä hänen epämääräistä menneisyyttään valotetaan hieman, mutta en silti jaksanut olla tästä kiinnostunut. Hänen romanssinsa Chisen kanssa on varsin hajuton mauton, sillä oikeastaan mitään ei tapahdu hahmojen välillä katsomani 12 episodin aikana ja hahmot myös viettävät yllättävän paljon aikaa erillään. Parempi myös etten ala analysoimaan heidän suhteensa eettisyyttä, sillä luulisi, että Chisellä on paljon syyllisyyden taakkaa Eliakselle, joka "vapautti" hänet orjuudesta. Heidän ikäeronsa (ja tämä tulee ihmiseltä, joka rakastaa nuorempi nainen x vanhempi mies parituksia!) on myös häiritsevä, mutta sitä ei ollenkaan käsitellä animessa. Chise on 16-vuotias, Elias taas on vuosisatoja vanha. Vaikka Chise olisi täysi-ikäinen miten ihmeessä nämä kaksi voisivat koskaan olla samalla tasolla?

Tarinankuljetusta pysäytellään vähän väliä vaivaannuttavilla vitseillä ja chibipiirroksilla. Nämä eivät uponneet ollenkaan ja tuntuivat tilanteisiin sopimattomilta ja päälleliimatuilta.



Tarinan maailma ei myöskään ollut tarpeeksi kiinnostava minulle. Olen ehkä liian tylsämielinen, koska fantasiatarinat enää hyvin harvoin jaksavat innostaa. Pidän taian käyttöä tarinoissa liian helppona. Sillä voi ratkaista minkä tahansa tilanteen, uusia taikoja voi keksiä koko ajan ja täten tarinoiden maailmoissa ei ole kunnollisia rajoja. Joillekin tämä on innostavaa, itselleni se on turhauttavaa. Animessa on paljon erilaisia otuksia, valitettavasti turhan moni näistä on liian sokerisia ja ärsyttäviä, tai sitten tyypillisiä mukamas cooleja isotissisiä akkoja tai nättejä animepoikia.

Itse animointi jakaa mielipiteeni myös, sillä aluksi se vaikutti varsin kauniilta, ja sitähän se on. Taustat ovat monesti todella aidon näköisiä, täynnä yksityiskohtia ja hienoja värivalintoja. Mutta ihmisten naamat ovat hirveän rumia. Kaikki muu toimii varsin hyvin, mutta ihmisten kasvot ovat hyvin jäykästi animoituja ja ilmeettömiä. Tämä asia alkoi erityisesti vaivaamaan minua yhden kissapainoitteisen jakson aikana. Jakson kissat olivat NIIN HIENOJA, niin eläväisesti piirrettyjä, mutta sitten kun kamera kääntyi taas Chiseen olivat tytön silmät ja kasvot tyhjät kuin kuolleella kalalla.

Tämä arvostelu meni nyt todella negatiiviseksi, eikä sarja varmasti ole ansainnut näin yksipuolista arvostelua. Mutta en voi sille mitään, että en yksinkertaisesti kiinnostunut tarinasta pätkän vertaa ja huomasin olevani suuren osan ajasta todella tylsistynyt. Mikäli en olisi halunnut olla kaverilleni mieliksi olisin jättänyt sarjan kesken jo parin ensimmäisen jakson jälkeen. NGE:n katsominen heti ennen tämän aloitusta oli myös Magus' Bridelle todella epäreilua.

TÄHDET: ***



9 kommenttia:

  1. Minunkin mielestäni sarja oli tylsä. Kaikki hypettivät sitä paljon ja olin lukenut mangan ensimmäisen osan, joten päätin kurkistaa sitä ja lopetin sarjan katsomisen niiden kissa jaksojen jälkeen.
    Käsikirjoitus tuntui heppoiselta ja sellaiselta, että asioiden piti tapahtua juuri niin kuin oli kirjoitettu (esim. mitkälie pahikset pääsee yhtäkkiä sinne mönjä saarelle muka ilman että kissat huomasivat??? minne ne kaksi pahista sitten katosi jakson lopussa?? miksi Elias aina menee jonnekin eikä koskaan kerro minne?) eikä niin, että hahmot olisivat vieneet tarinaa eteenpäin. Välistä hahmot tuntuivat tönköiltä, mutta chibeily ei minua niin haitannut. Ainut kiva idea oli se kuinka lohikäärmeet muuttuvat puiksi kuoltuaan. Se olisi ollut varmasti hieno kohta, mutta se oli toteutettu könkösti eikä se herättänyt tunteita *huokaisu* Että ei minullakaan ole oikein mitään positiivista sanottavaa, kun näiden lisäksi oli muitakin seikkoja mitkä olivat off :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseäni ihmetyttää sarjan hypetys. Ulkoisesti tämä on varsin nätti tapaus ja Elias on tosi näyttävä hahmo josta saa tehtyä mielenkiintoisia mainoksia jne. Mutta noin muuten tämä oli niin mitäänsanomaton. :/ Mangaa en ole lukenut. Harkitsin alunperin ostavani sitä mutta se jotenkin unohtui.

      Poista
  2. Elias oli kyllä siistin lookin omaava hahmo, mutta harmi ettei ollut sen kiinnostavampi tapaus. Mangan eka osa oli ihan ok. Kyllä sen luki eikä ollut mitenkään puuduttavaa kamaa, mutta ei onnistunut houkuttelemaan niin paljon, etä olisin innostunut lukemaan muita osia.

    Oli muutes kiva lukea animaatiopostaus pitkästä aikaa ^ .^ kiitos!

    VastaaPoista
  3. Hyvä arvostelu.
    Itselläni on hyvin samanlaiset ajatukset tästä sarjasta. En ymmärrä miksi tätä hypetetään ja esim MAL-sivustolla tälle satelee keskeneräisenäkin arvosanaksi ysejä ja kymppejä. Keskeytin katsomisen pari jaksoa sitten, enkä tiedä jatkanko loppuun asti enää.

    Sarja on nätti ja hyvin animoitu (vaikka tietysti laatu välillä tippuu, varsinkin ihmishahmojen kohdalla kuten mainitsit), mutta juoni on niiiiin puuduttavan tylsä ja sekavakin - kaikenlaisia mytologia/taruelementtejä kiskotaan jatkuvasti samaan sekasoppaan, miksi ihmeessä?

    Chise on sieluttomin päähenkilö jonka olen nähnyt missään sarjassa pitkään aikaan. Hänellä ei ole minkäänlaista luonnetta.
    Ei YHTÄÄN kiinnosta mitä hänelle tapahtuu. Sen sijaan kaikki sarjan hahmot ovat suorastaan ylitsevuotavan kiinnostuneita hänestä... Sekin nyppii.

    Ja tosiaan, tuo Elias x Chise-"romanssi" häiritsee.. Olen ihmetellyt miksei tästä puhuta enemmän, edes Tumblrissa en ole nähnyt kritiikkiä näiden kahden suhteesta.

    Chise on epävakaa, mieleltään pahasti järkkynyt teinityttö ja Elias on ties kuinka vanha (mutta selkeästi aikuinen) miesolentomikälie!!
    Jos Chise olisi edes parikymppinen, tilanne ei olisi ihan niin inhottava, mutta silti suhteeseen liittyvät vallankäyttöseikat jne. tekevät siitä ongelmallisen. Ja tietysti se suhteen lähtökohtakin on aika ewww, Elias osti tulevan vaimonsa itselleen..

    + Ällöttää kun joku sivuhahmo pomppaa kyselemään "jokos teillä on lapsia" ja reaktiot on tyyliin "UIH PUNASTUN!!!" .... Eijeijeijeieieeiei. Hyi. En tykkää.

    Pakko vielä avautua lisää kun kerrankin löytyi muita kriittisiä katsojia:
    Kissajakson aikana ne kaksi "pahista" yrittävät varoittaa Chiseä Eliaksen suunnitelmista, että hän saattaa vaan käyttää tyttöä hyväkseen kun tekee tutkimuksiaan tähän liittyen.

    Chise vastaa tähän tyyliin "ei haittaa, hän saa tehdä mulle mitä haluaa, hän antoi mulle kodin lol"................ Jos tuosta ei heijastu heidän suhteensa, ömmm, epäterve tila, niin mistä sitten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      En 12 jakson jälkeenkään osannut kertoa mistä asioista Chise pitää (paitsi tietty Eliaksesta, koska juoni sanoo niin + Tukholma-syndrooma). Onko hänellä omaa luonnetta ollenkaan? En ymmärrä miten hahmoon voisi samaistua ja miksi muut hahmot tuntevat niin suurta vetovoimaa häntä kohtaan. Vastaavanlainen hahmo Evangelionissa oli toteutettu niin inhorealistisesti, että Chisen näkeminen heti perään aiheutti suurta ärsytystä. NGE:ssä muut hahmot yrittävät toki rohkaista Shinjiä, mutta lopulta hekin ärsyyntyvät ikuisesti masentuneeseen poikaan ja Shinjille tulee entistä pahempi mieli. Masennus ei ole mitenkään etäisen kaunista höttöä, jota sivusta katsovat voisivat heti ymmärtää ja ikuisesti rohkaisisivat siitä kärsivää henkilöä koskaan hermojaan menettämättä.

      En myöskään pitänyt siitä kuinka paljon eri fantasiaolentoja tungettiin heti alkuun. Näitä pitäisi esitellä vähitellen ja antaa katsojille aikaa sulatella näkemäänsä. Maagiset jutskat myös esitettiin melko kornisti. Pitikö se yhden lohikäärmeitä vartioivan nättipojan oikeasti laulaa kahdessa jaksossa putkeen? Meinasin kuolla myötähäpeään.

      Poista
  4. Hei, olen lukenut blogistasi joitain sarja-arvosteluja ja haluan sanoa, että sinulla on todella hieno blogi. Osaat kirjoittaa todella hyvää tekstiä ja perustella mielipiteesi, mikä on nykypäivän mielipidevirrassa aika harvinaista. Lisäksi esität mielipiteesi rehellisesti, mutta asiallisesti.

    Tämän sarjan suhteen kuitenkin olen erimieltä. Itse pidin tästä sarjasta hyvin paljon. Kuitenkin täytyy heti aluksi sanoa, että ehkä yksi merkittävimpiä näkemyserojemme syitä on se, että käsittääkseni sinä katsoit animea ja minä taas luin mangaa. Anime oli visuaaliselta ilmeeltään ja äänimaailmaltaan ihana, mutta tehty hiukan liian hätiköidysti. Monet tärkeistä juonikohdista skipataan kokonaan tai laitetaan päälle kivaa musiikkia, jolloin katsojalla ei ole mitään hajua, mitä hahmot sanovat. Tämä esiintyi pahimmillaan jaksossa 21.

    Itsekin jätin mangan kesken, kun lähdin sitä ekan kerran lukemaan. Sitten tartuin sarjaan uudelleen ja siitä tuli yksi suosikkisarjoistani. Piirtotyylistä haluan sanoa, että se myös kehittyy mangan aikana. Alun Chisen tyhjä tuijotus vaihtuu eläväisiin silmiin. Lisäksi haluan huomauttaa, että kenties tyhjä tuijotus ei johdu piirtäjistä tai animaattoreista, vaan siitä, että Chise on kokenut kovia. Hänen äitinsä kuoli ja sukulaiset kohtelivat kaltoin.

    Mitä taas tulee morsian-asetelmaan, haluan sanoa, että Eliaksella ei ole hajuakaan mitä avioliitto tatkoittaa tunne- ja sosiaaliselta puolelta katsottuna. Elias on sosiaalisilta taidoiltaan 6-vuotias, joka ei ymmärrä ihmisten tunteita. Siinä mielessä he ovat hyvinkin tasaveroisia, sillä romanttisen suhteen sijasta heille kehittyy oppilas-opettaja suhde, jossa kumpikin on sekä opettaja että oppilas. Kuitenkin halki sarjan niin keijut, ihmishahmot kuin lukijatkin ottavat tosissaan Eliaksen morsian-puheet. Sarja alkaa näyttää vähän toisenlaiselta, jos ajattelee, että Elias ei edes ymmärrä kunnolla, mistä puhuu. Lisäksi Chise kehittyy valtavasti sarjan aikana ja muuttuu veltosta rätistä itsenäiseksi nuoreksi naiseksi. Ei sarjan hahmo välttämättä alusta alkaen ole täydellinen hahmo. Ja mikäli yhtään helpottaa, Chise vetää Eliasta turpaan oikein kunnolla suututtuaan sarjan myöhemmässä vaiheessa.

    Ja sitten vielä mitä tulee 'fantasian helppouteen' täytyy sanoa, että nimenomaan helppoa tämän sarjan tekeminen ei ole ollut. Mangaka Kore Yamazaki on käynyt läpi valtavat tietomäärät Englannin taruolennoista ja kansanperinteestä. Niin browniet, bansheet, sprigganit, vodjanoit kuin musta koira Ruthkin ovat kaikki tarinoissa esiintyneitä hahmoja. Sarjan kissoista löytyy H.P. Lovecraft -viittaus kun taas Titania ja Oberon ovat Shakespearen näytelmästä Kesäyön unelma. Sarjassa näkuvät ruokalajit ovat kaikki erilaisia olemassaolevia englantilaisia ruokalajeja ja Lontoon junien istuinten verhoilu on juuri sellainen mitä se on todellisuudessakin. Tämä kaikki vaivannäkö ei vain oikein avaudu animessa. Mangassa Yamazaki pääse jälkisanoissa itse valottamaan taustatöitä joita hän on käynyt läpi.

    Kuitenkin, haluan sanoa, että blogisi on hieno ja on harmi, että et pitänyt sarjasta. Kuitenkin haluan kiittää upean asiallisesta, mutta huumoripitoisesta tekstistä. Vaikka anime ei miellyttänyt, ehkä manga ansaitsi tilaisuuden? Ja kannattaa lukea enemmän kuin kaksi pokkaria, sillä niissä ei oikein vielä avaudu koko sarja. Annoithan tilaisuuden Vartijat-sarjallekin, joten ehkä tämäkin sarja ansaitsisi vielä tilaisuuden?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Animeversiot ovat yleensä pikakelattuja versioita mangasta, joten ei tule yllätyksenä, että manga olisi kaikessa parempi. En kuitenkaan tiedä jaksanko lähteä lukemaan tätä mangaversiona. Mangojen ostamiseen menee kuitenkin rahaa ja pitkän sarjan lukemiseen aikaa, kumpikin asioita, joita minulla on yhä vähemmän. Tämän vuoksi olen viime vuosien aikana vältellyt pitkiä sarjoja. Animen perusteella tarina ja sen hahmot eivät vaan herättäneet kiinnostustani, joten kynnykseni lähteä lukemaan mangaa on korkea ja se tietty on harmi, jos manga onkin mestariteos.

      Poista
  5. Joo ymmärrettävää, en itsekään kauheasti ostele mangasarjoja, varsinkin kun Velhon morsian on sarja, jolla manganakin ottaa aikaa lähteä käyntiin kunnolla, vasta varmaan jossain kolmannessa tai neljännessä meno ja piirtotyyli alkaa vakiintua. Mutta itselläni on tähän mennessä olkut silleen hyvä säkä, sillä meidän kaupunkimme kirjastosta saa lainattua mangasarjoja. En tiedä kyllä sitten, kuinka laaja valikoima on muissa kirjastoissa, mutta käsittääkseni niitä saa tilattuakin sitte kauempaa, jos juuri kyseisessä kirjastossa ei satu olemaan.

    VastaaPoista