tiistai 12. syyskuuta 2017

Dogs! An Anthology


NIMI: Dogs! An Anthology
VUOSI: 2014
TARINA JA KUVITUS: Useita tekijöitä

Tämä kirja on tehty vapaaehtoistyönä intialaisten ja amerikkalaisten taiteilijoiden kesken, tai ainakin takakansi väittää kaikkien tulojen menneen löytöeläinkodeille. Tosi hienoa jos tämä on totta. Yhteistyö kahden maan ja monen artistin kanssa on jo suuri suoritus, sillä tälläiset projektit tuppaavat kuolemaan pystyyn syystä tai toisesta. Vielä suurempi suoritus on kyseessä mikäli kukaan ei ole tienannut tällä mitään.

Kirjassa on 11 koiriin liittyvää tarinaa, joilla on eri tekijät. Tekijöillä on selkeästi ollut aikalailla vapaat kädet tarinoidensa kanssa, koira-aihetta lukuun ottamatta muuta punaista lankaa tarinoiden välillä ei ole. Kuvitukset ovat myös hyvin erilaisia, sekä tyyleiltään että laaduiltaan. Uskon, että melkein kuka tahansa kiinnostunut on päässyt projektiin mukaan. Yksikin tarina on kirjaimellisesti monta sivua pelkkää mukamas syvällistä tekstiä ja muutama hutera viiva per sivu. Ei, en ole abstraktin taiteen suuri ystävä.

© Jack Zaloga

© Mindy Indy
Tarinat ovat melko lyhyitä, noin 5-10-sivuisia kertomuksia, jotka ovat ihan viihdyttäviä, mutta lyhyyden vuoksi suurin osa ei herätä suurempia tunteita eikä niillä ole tyydyttävää lopetusta. Kaikista eniten pidin Visiting A Theft -tarinasta, jossa ollaan öisellä lemmikkien hautausmaalla kertojan kertoessa siitä kuinka hänen koiransa hautakivi varastettiin. Kertoja pohtii syitä varkauteen ja samalla näemme kuinka (ilmeisesti) koiran haamu kohtaa varkaan. Tämä oli hyvin poikkeuksellinen koiratarina ja kuvitukseltaan se oli kauniin realistinen, joten se oli ehdottomasti suosikkini. Myös muutama muukin tarina oli mieleeni, mutta ne eivät silti olleet erityisen muistettavia tai omaperäisiä.

Projektina kirja on hieno saavutus ja toivoisin samanlaisia yhteisprojekteja järjestettävän täällä Suomessakin meidän omissa koirataidepiireissä. Kuitenkin itse tarinat eivät tehneet suurta vaikutusta ja en usko tulevani selailemaan kirjaa enää tulevaisuudessa. Itselleni ehkä kiinnostavin juttu oli nähdä jonkinlaisia intialaisia vaikutteita osassa sarjakuvista, esimerkiksi yhdessä tarinassa puhuttiin "intialaisesta pomeranianista", jolla tarkoitetaan tätä koiraa.

TÄHDET: ***

© Pia Alize Hazarika

© Priya Kuriyan

perjantai 8. syyskuuta 2017

Opaskoira Heijin traileri + kuvaspämmi


Ette uskokaan kuinka fiiliksissä olen kun löysin tämän pätkän! Olen kauan etsinyt pienimpiäkin tiedonmuruja animesta Yama ni Kagayaku: Guide-ken Heiji Gou (山に輝く ガイド犬平治号). Elokuva on lähinnä kouluille tarkoitettu opetusvideo vuoristojen vaaroista ja opaskoirista. Se kestää noin 30 minuuttia. Varmasti juuri tämän vuoksi se ei ole vielä levinnyt nettiin (ja ei ehkä koskaan tule leviämään) ja siitä on hyvin hankala löytää mitään tietoa. Miksi sitten olen niin kiinnostunut tästä elokuvasta? Koska se on Toei Animationin tekele, saman studion, joka teki Hopeanuoli -animen. Elokuvan koirat on toteutettu ihan samalla tyylillä kuin Hopeanuolessa.

Elokuvan viralliset sivut löytyvät täältä. Mikäli ymmärsin oikein koulut voivat ostaa elokuvan peräti 38 000 jenin hintaan, mikä näyttäisi olevan 293 euroa! Tsiisus! Vaikuttaa siis todella epätodennäköiseltä, että tätä koskaan tultaisiin näkemään kokonaisuudessaan. Yksi vähän kaukaa haettu mahdollisuus voisi olla lähettää firmalle kyselyä mihin hintaan elokuvan julkaisuoikeuden voisi ostaa Suomeen ja tehdä sitten Hopeanuoli-fanien kesken joukkokeräys Kickstarterin tms avulla. Tämä olisi kuitenkin hyvin iso hanke, joka vaatisi esimerkiksi sujuvasti japania puhuvia henkilöitä. Koetan vähän vinkata tästä Suomen Hopeanuoli-fanit ry:lle. Olisihan se todella siistiä jos voisimme esimerkiksi näyttää elokuvan suomiteksteillä jossain tulevaisuuden Gingaconissa. Uskon kuitenkin, että elokuvan julkaisuoikeudesta pyydettäisiin niin suuri summa ettei olisi mahdollista toteuttaa tälläistä hanketta.

Trailerista otettuja kuvia loppuun:










perjantai 1. syyskuuta 2017

Tähdenlennon 6. numero syynnissä

Kannen tekijät Nightwolf-_-, SHL ja Jargonfox
Suomen Hopeanuoli-fanit ry:n tämän vuoden ensimmäinen jäsenlehti on viimein ilmestynyt. Lehden ilmestyminen viivästyi paljon, paljolti taittajan kiireiden takia. Näillä näkymin tämä on viimeinen Spyron taittama lehti, sillä hänellä ei enää ole aikaa tehdä taittotöitä ilmaiseksi. Tämä on harmittavaa, mutta myös ymmärrettävää. Spyro on taittanut neljä viimeisintä lehteä ja hänen taitonsa ovat näiden vuosien varrella kehittyneet huomattavasti. Lehti on hänen ansiostaan muodostunut todella ammattimaisen näköiseksi. Odotan mielenkiinnolla millaista jälkeä saadaan aikaan ilman häntä.

Tämä on ensimmäinen numero jonka aikana olen ollut lehden päätoimittajana. Olen hyvin innoissani pestistä ja toivon lehden laadun jatkavan parantumistaan "valtakauteni" aikana. Tämän lehden teemana olivat rekikoirat ja vaikka en itse niin tästä teemasta välittänyt olen lehteen tyytyväinen. Lehdessä oli paljon monipuolisia artikkeleita ja teema tuli selkeästi esiin, sisälmysluettelon voitte nähdä alla olevasta kuvasta.


Tekemäni artikkelit olivat seuraavat: Rekikoiraelokuvia, jossa kerroin tietty joistain teemaan sopivista elokuvista, Pelkurihuskyt Nero ja Gorby, joka suoraan sanottuna on vähän turhaa filleriä ja analysointia näistä sivuhahmoista, Maailman vetokoirarotuja, jossa esitellään yleisiä ja hyvin harvinaisiakin rotuja, Esittelyssä jakutianlaika ja valjakkourheilu, jossa haastattelin harvinaisen jakutianlaikan omistajaa, sekä Metsästystä shiban kanssa, jossa haastattelin amerikkalaista omistajaa, joka metsästää shiban ja länsisiperianlaikan kanssa. Valitettavasti vetokoirarotuartikkelin siperianhuskyosuuteen olin ilmeisesti laittanut virheellistä tietoa.

Erityisen tyytyväinen olen jakutianlaika- ja shiba-artikkelista. En niin pidä vetokoirista, mutta teeman kuullessani tiesin haluavani tehdä haastattelun tästä hyvin näyttävästä ja vielä paljolti tuntemattomasta rodusta perinteisen siperianhuskyn sijaan. Shibat eivät liity teemaan, mutta olen kauan halunnut tämän artikkelin lehteen ja pitkään aikaan ei ole luvassa teemaa johon se järkevästi sopisi. Shibat ovat tänä päivänä lähes poikkeuksetta seura- ja näyttelykoiria. On äärimmäisen harvinaista, että niitä käytettäisiin vielä metsällä. Toivottavasti tämä artikkeli on muidenkin mielestä mielenkiintoinen. Haluan lehteen tulevaisuudessakin uniikkia sisältöä, jota ei voi muualla lukea.


Muiden kirjoittamista artikkeleista mukana oli muun muassa Spyron informatiivinen juttu Ginga-lasinalusista, Riikinin kirjoittama kooste battougoista (joka jouduttiin siirtämään edellisestä susiteemaisesta numerosta tähän), Heidi Karvosen peräti 5-sivuinen artikkeli hänen vetokoiralaumastaan, sekä Raezlalta perinteinen Pinkkinuoli ja kolumni, jossa hän pohti onko yhdistys pienen piirin touhuja vai ei. Paljon muutakin on, kuten sisälmysluettelosta voi nähdä. Tällä kertaa mukaan lipsahti kenties liikaa oikean elämän koirajuttuja, mutta mukana on mielestäni tarpeeksi Ginga-juttuja jottei tämä toivottavasti häiritse.

Ulkonäöllisesti lehti on todella hienon näköinen. Spyron kuvien asettelut ovat ehkä parhaimmat tähän mennessä. Saimme osan kuvista melko huonolaatuisina, minkä takia vähän jännitin millaiselta lopputulos voisi näyttää, Spyro kuitenkin sai nämäkin kuvat näyttämään tarpeeksi hyviltä lehdessä. Jos kuitenkin rehellisiä ollaan kansi on aika kaamea. Se on tietääkseni suurimmaksi osaksi Nightwolf-_-:n käsialaa, mutta pieniä juttuja ovat tehneet myös SHL (tietääkseni luonnoksen) ja Jargonfox (värien tasoitus digitaalisesti?). Koirien asetelma on hyvä, mutta väritys on liian epätasaista ja teos näyttää hyvin, hyvin nuoren piirtäjän tekeleeltä. Nightwolf-_- vaikuttaa hyvin miellyttävältä tyypiltä, joten toivottavasti mielipiteeni ei hirveästi loukkaa häntä, mutta en halua valehdellakaan tai jättää asiaa mainitsematta. Kansi on kuitenkin ensimmäinen asia minkä mahdolliset ostajat huomaavat, joten sen kuuluisi olla ammattimaisen näköinen. Toisaalta on ihan jees, että yhdistys antaa kaikille halukkaille mahdollisuuden osallistua tekoprosessiin, toisaalta pitäisikö kantta varten kuitenkin olla jokin laatukynnys? Tämä voisi sitten johtaa jonkinlaiseen epämiellyttävään elitismiin. Mene ja tiedä. Kannen liilat sävyt sopivat kuitenkin hyvin yhteen takakannen mainoksen kanssa, en tiedä onko tämä ollut tarkoituksellista.


Olen hyvin tyytyväinen siitä mihin suuntaan lehti on kehittymässä ja miltä viimeisimmät numerot ovat näyttäneet. Toivottavasti laatu pysyy yllä vielä pitkään. Ei-jäsenet voivat tilata lehden ja aikaisempia numeroita Hopeapuodista. Sieltä löytyvät myös vähän aikaa sitten valmistuneet keräilykortit.

Tänä vuonna pitäisi saada myös pullautettua ulos toinen numero. Kello tikittää pahaenteisesti. Seuraava numero olisi molossi- ja taistelukoirateemainen ja siihen olisi tulossa taas mielenkiintoista matskua. Toivottavasti uusi taittotiimi saa hoidettua homman kotiin kunnialla.