The Werewolf of Fever Swamp

NIMI: Goosebumps: Creepy Creatures, arvostelussa otettu huomioon vain kokoelman ensimmäinen tarina
VUOSI: 2006
TARINA: R.L. Stine
KUVITTAJA: Gabriel Hernandez

R.L. Stinen hölmöt Goosebumps -kirjat kuuluivat omaankin lapsuuteeni. Lainasin niitä paljon kirjastosta ja omistinkin niitä useamman, mutta en koskaan ollut hulluna sarjaan. Kirjat olivat aivan liian lyhyitä ja niissä ei ollut mitään jatkumoa, eivätkä ne olleet oikeasti edes yhtään pelottavia. Ne olivat kuitenkin hyvää kertakäyttöviihdettä. Samaa voi sanoa tästä sarjakuvaversiosta, jossa kolme Goosebumps -kirjaa on sovitettu sarjismuotoon. Ensimmäinen tarina kertoo ihmissudesta, joten keskitytään siihen.

 

 Sisarukset Grady ja Emily muuttavat vanhempiensa kanssa Floridaan syrjäiselle suoalueelle. Heidän vanhemmat ovat kumpikin tutkijoita, joilla on pihan aitauksessa lauma etelä-amerikkalaisia suohirviä, tarkoituksena olisi selvittää kuinka suohirvet sopeutuvat Floridan ilmastoon. Grady ja Emily lähtevät tutkimaan lähimetsää ja törmäävät ränsistyneessä mökissä asuvaan uhkaavan oloiseen erakkoon. Myöhemmin Gradyn mennessä kotipihalleen suuri susimainen koira hyppää hänen päälleen, mutta joka onkin ulkomuodostaan huolimatta kiltti ja perhe päättää pitää koiran, nimeten sen Wolfiksi. Seuraavana yönä Wolf alkaa haukkua sisällä ja juoksee maanisesti kohti suota. Grady näkee yöllä ikkunasta Wolfin näköisen hahmon metsästävän jäniksen. Sitä seuraavana yönä jokin olento pääsee sisälle peurojen aitaukseen ja tappaa yhen peuroista. Grady ei suostu uskomaan Wolfin olevan tappaja, vaan että metsässä olisi jokin muu hirviö. Yksi naapuriston pennuista alkaa hölöttämään ihmissusista ja epäilyt kohdistuvat heti suon erakkoon.

Tarinallisesti teos on Goosebumpseille tyypillistä hyvin pinnallista ja kepeää "kauhua". Tarina on yksinkertaisesti aivan liian lyhyt jotta oppisin edes välittämään hahmojen kohtaloista. Ihmissuden suhteen ei ole keksitty mitään uutta, vaan olento on kierrätetyn kliseinen täysikuine kaikkineen. Lopun juonenkäänne on ennalta-arvattava. En usko, että olisin vaikka kymmenenvuotiaana jaksanut innostua tästä myöskään paljolti samoista syistä. Juonen tasapaksuuden vuoksi sarjis saa vain kaksi tähteä, joka tuntuu olleen vakioarvosanani jo pitkän aikaa. Toivottavasti vastaan tulisi taas jotain vähän säväyttävämpää.

Taide kuitenkin on ihan hyvän näköistä. Etenkin ihmissusi on saatu oikeasti uhkaavan näköiseksi käyttämällä voimakkaita varjoja ja näyttämällä vain pimeydessä kiiltäviä silmiä ja hampaita. Kuvituksen tyyli on mukavan rennon suttuista, mikä tuo mukavaa vaihtelua.

TÄHDET: **

Krieger Comicsin kauppa auki viimeinkin!

En yleensä halua kirjoittaa firman juttuja tähän blogiin, mutta nyt on niin tärkeä juttu, että rikon sääntöjäni.

Kauppa on nyt auki! Sinne pääsee kotisivun kautta http://www.kriegercomics.com/ taikka suoraan linkistä https://holvi.com/shop/kriegercomics/ !

Pahoittelen mikäli hinnat vaikuttavat korkeilta, valitettavasti tähän vaikuttavat arvonlisäverot, pelikorttien tullimaksut ja kirjojen hintavat painokulut. Vaikuttaa siltä, että joudun painamaan kirjoja tulevaisuudessa ulkomailla, sillä Suomessa se tulee niin kalliiksi vaikka kotimaisuushan olisi plussaa. Postikulut sentään kuuluvat hintoihin, eli jotain hyvää.

Tuotteita on tällä hetkellä vain kaksi, näistä löytyy esittelyt kotisivuilla. Pyrin julkaisemaan 4-5 tuotetta vuodessa, mikä tuskin tulee toteutumaan vielä tänä vuonna. Nyt tärkeintä olisi saada näistä tarpeeksi paljon rahaa takaisin, että voisin ostaa jonkin muun sarjakuvan lisenssin ja painattaa sen.

Kuvassa muuten keskiviikkona saapunut venäläinen katukoira Bono, joka myös pitää minut kiireisenä.

Peli- SimSafari

NIMI: SimSafari
VUOSI: 1998
TEKIJÄ: Maxis

Voi tätä nostalgian määrää! SimSafaria tuli pelattua pentuna vaikka kuinka paljon kirjaston koneella, kotona kun ei silloin vielä ollut konetta. Valitettavasti kun olen aikuisena pelannut peliä uudestaan se ei ole edes nostalgian voimalla onnistunut viihdyttämään tuntia kauempaa. Koiraeläimiin peli ei liity juuri mitenkään, paitsi on siinä sentään afrikanvillikoiria, mutta kerta olen aikaisemmin kirjoittanut samankaltaisesta Zoo Tycoonistakin niin kaipa tästäkin voi jotain höpistä.

SimSafarissa olet uuden safaripuiston omistaja. Peli jakaantuu kolmeen alueeseen: itse puistoon, leirintäalueeseen ja alkuperäisasukkaiden kylään. Puistoon lisäät puita ja heiniä, sekä eri eläinlajeja, jotka lisäävät matkailijoiden kiinnostusta puistoon. Mitä monipuolisempi eläin- ja kasvimaailma puistossasi on, sitä parempi. Etenkin "Big Five"-eläimet ovat suuria vetonauloja, näihinhän kuuluvat norsu, leijona, leopardi, sarvikuono ja kafferipuhveli. Puiston hoito on ehdottomasti hauskin osa peliä, mutta myös leirintäalueesta ja kylästä pitää huolehtia. Leirintäalueelle pitää pystyttää vieraille ruokailutiloja, vessoja, telttoja, safariautoja, uima-altaita ja niin edelleen. Aluksi köyhästä kylästä tulee pikkuhiljaa kukoistava sinun palkatessasi sieltä työntekijöitä puistoosi. Mikäli kuitenkin et palkkaa tarpeeksi väkeä tai rahasi ovat koko ajan lopussa kyläläiset joutuvat salametsästämään puiston eläimiä. Puistossa saattaa välillä tapahtua luonnonkatastrofeja, kuten tulipaloja.

Valitettavasti peli on aivan liian helppo ja puistolle saa viisi tähteä noin puolessa tunnissa, mikäli peli on ennestään tuttu. Täysin uudelle pelaajallekin viisi tähteä tipahtaa varmasti alle tunnissa. Viiden tähden saavutuksen jälkeen ei ole oikeastaan mitään syytä enää jatkaa peliä, sillä mitään lukittuja ominaisuuksia ei ole. Kaikki eläinlajit, turistihoukuttimet ja muut tavarat ovat saatavilla alusta asti, mikä on vähän tylsää. Tavallisen pelitilan lisäksi mukana on onneksi muutama tehtäväskenaario, joissa tehtävänäsi on esimerkiksi pienentää puiston käsiin räjähtänyt jänispopulaatio. Lajikirjon ylläpito puistossa on raivostuttavaa puuhaa, sillä tietyt eläimet eivät tunnu millään pysyvän hengissä ja osa taas kukoistaa liikaakin vaikka mitä tekisi. Sama juttu kasvien kanssa, etenkin kaikki puut lisääntyvät niin hitaasti, että niitä pitäisi olla jatkuvasti istuttamassa uusia.

Grafiikka on aikakausi mielessä pitäen todella mukavan näköistä. Harmi vain, että puut ja heinät kukkivat vain yhden kerran vuodessa ja ovat pelissä silloin hyvin kauniita, mutta kukkimisajan ulkopuolella näkymät puistossa ovat todella karuja. Äänimaailmassa ei ole moittimista. Arvostan kuinka paljon lapsia kiinnostavaa eläintriviaa on saatu ängettyä mukaan, ilman, että pelikokemus kärsisi siitä. Tänä päivänä lapsia ei juuri tunnu luonto kiinnostavan, mikä on todella harmillista (tämä uutinen sai minut melkein repimään hiukseni). SimSafarin kaltaiset pelit toivottavasti voisivat herättää heidän mielenkiinnon muitakin planeettamme olioita kohtaan, jos lapset vaan saataisiin istutettua tälläisten pelien ääreen. Maxis teki SimSafaria ennen SimPark -pelin, joka Pohjois-Amerikkalaisella teemallaan olisi ollut minulle kiinnostavampi vaihtoehto, mutta valitettavasti SimPark on Safaria paljon lapsellisempi.

TÄHDET: **1/2

Sisukas sankari

NIMI: Korkeajännitys: Sisukas sankari (alkuperäinen nimi ????)
VUOSI: 1977
TARINA: ?
KUVITUS: ???

Tässäpä oli hauska löytö. Ihan sattumalta törmäsin tähän vanhaan ja aika huonokuntoiseen Korkkariin Huutonetissä. Korkeajännitystä en ole ikinä jaksanut lukea (toki selaillut olen), mutta sarja on kyllä lapsuudesta tuttu, sillä faija oli ainakin vielä silloin Korkkareiden suurkuluttaja. Yleensä tarinoissa ei esiintynyt mitään eläimiä, vaikka sodissa erityisesti hevoset ja koirat ovat olleet keskeisissä rooleissa. Tätä lehteä ennen muistan nähneeni sotakoiran peräti yhden ainoan kerran Korkkarin kannessa, eikä siinä lehdessä ollut muuten mitään sotakoiriin liittyvää. Tämä harvinaisuus oli siis pakko saada ja euron hinta ei ollut lainkaan paha.

Täysin fiktiivinen tarina sijoittuu Toiseen Maailmansotaan. Kersantti Ben Adams miestensä kanssa joutuu Luftwaffen hävittäjän tulituksen kohteeksi Ranskassa, samaan aikaan paikalle saapuu ranskalainen maajussi säkin kanssa ja päätyy tulituksessa sivulliseksi uhriksi. Tilanteen rauhoituttua Adams tarkastelee kuolleen ranskiksen ruumista ja huomaa säkin liikkuvan. Säkissä on nuori koira, jonka mies on aikonut hukuttaa. Koiraa ei olisi luvallista pitää armeijan mukana, mutta Tepsuksi ristitty koira ei ole lähdössä mihinkään. Uuden ilmahyökkäyksen aikana Tepsu eksyy Adamsista ja päätyy monenlaisiin seikkailuihin sotatantereella, lopulta löytäen isännäkseen valitseman Adamsin uudelleen.

Olin hyvin pettynyt kuinka Tepsu onkin vain tavallinen koira, eikä koulutettu sotakoira. Hänen tarinansakin on selkeästi keksitty, vaikka oikeiden sotakoirien edesottamuksista olisi ollut paljon kiinnostavampaa lukea. Vaikka Tepsu ei olekaan sotakoira, tekee hän kuitenkin jos jonkinlaisia sankaritekoja sodan aikana. Harmi vain kun nämä teot saivat minut lähinnä pyörittelemään silmiään. Tepsu nimittäin on melkoinen ajatustenlukija. Etenkin yksi hänen sankariteoistaan on erityisen epäuskottava; saksalainen agentti jättää pommin brittisotilaita täynnä olevaan juna-aseman kahvilaan. Pommia asentaessaan Tepsu tulee hänen luokseen tutustumishaluisena, jolloin mies potkaisee koiran pois ja lähtee kauempana olevan autonsa luo tarkkailemaan pian tapahtuvaa räjähdystä. Mutta onneksi meediokoira Tepsu tuokin pommin ilkeän miehen auton alle!

Tarina on hyvin naiivi, mutta yllätyin kuinka se ei esittänytkään saksalaisia mustavalkoisesti pahiksina. Tepsu ystävystyy lyhyiksi ajoiksi kummankin puolen sotilaiden kanssa. Yhdessä kohtauksessa Tepsu toimittaa kirjeitä brittiläisen ja saksalaisen vahdin välillä, luoden vihollisten välille mielenkiintoisen ystävyyden ja kunnioituksen. Jatkaessaan Adamsin etsimistä Tepsu myös kohtaa saksalaista lentäjää vaanivan ranskalaisen pojan, jonka isoveljen saksalaiset olivat tappaneet. Tepsu hyppää väliin ja poika ei saa miestä ammuttua, saksalainen mies tuntee poikaa kohti sääliä ja antaa hänen mennä. Lukemissani Korkkareissa saksalaiset ovat yleensä esitetty hyvin koomisina pahiksina, tässä taas mustavalkoista näkemystä ei ole, mutta harmi vain itse tarinan päähenkilö, eli Tepsu, on toteutettu epäuskottavasti ja lapsellisesti.

Kuvitus on perushyvää. Kaikkia Korkkareita kuitenkin vaivaa kynänjäljen persoonattomuus. Asennoissa, kuvakulmissa ja muissa yksityiskohdissa ei ole ollenkaan mitään mielenkiintoista. Ihmisillä on lähes identtiset kasvonpiirteet ja heitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan, ellei osaa katsoa arvomerkkejä ja uniformua. Plussana kuitenkin toimintakohtaukset ovat todella selkeää luettavaa.

TÄHDET: **

Epsilon A Yellowstone Wolf Story

NIMI: Epsilon: A Yellowstone Wolf Story
VUOSI: 2013
TARINA JA KUVITTAJA: Ted Rechlin

Kuolasin tämän kirjan perään kauan, se oli aika hintava (ellei tilaisi julkaisijalta suoraan, joka ei vastannut mitään postituskysymykseeni) ja siitä ei löytynyt oikeastaan mitään tietoa netistä, mutta kansi näytti todella hyvältä. Nyt kun viimein pääsin selaamaan kirjaa olin hieman pettynyt, sillä lähemmässä tarkastelussa kuvitus ei ollutkaan niin yksityiskohtaista kuin olisin toivonut, plus oli muitakin pikkusyitä, jotka aion tässä kertoa.

Tarina sijoittuu Yellowstonen kansallispuistoon, jossa tutkijat seuraavat sivusta susilaumojen elämää. Päähenkilö on vuoden ikäinen mustaturkkinen Epsilon, joka kuuluu Lamar Valley -laakson vahvimpaan laumaan. Juuri tämä laakso on susille kuin paratiisi, sillä se on täynnä hirviä. Kilpaileva lauma kuitenkin hyökkää Epsilonin lauman kimppuun ja vain Epsilon kahden sisaruksensa kanssa pääsee karkuun. Juuri ja juuri aikuiset Epsilon, Beta ja Theta joutuvat selviytymään nyt omillaan.

Loppujen lopuksi Epsilon saa kumppanin, voittaa lapsuuden reviirinsä takaisin ja jälkikasvunsa kanssa kasvattaa laumansa Yellowstonen voimakkaimmaksi. Juoneltaan hyvin kliseinen tapaus siis. Vaikka kyseessä on mahdollisimman realistiseksi tarkoitettu teos on vieraiden susien lauma silti kuvattu hyvin mustavalkoisesti pahiksina. Vihollislauman sudet ovat erityisen ärhäköitä ja heidän johtaja on tietenkin täysi pelkuri tositilanteessa. Yhtä hyvinhän tarinan olisi voinut kuvata vihollistenkin näkökulmasta, susiahan he kaikki ovat ja kaikki joutuvat tehdä kaiken mitä pystyvät selviytyäkseen, oli sitten kyseessä toisten susien reviirin anastus ja lauman teurastus.

A4-kokoiseksi painettu, vähän yli 40-sivuinen sarjis on selkeästi suunniteltu opetuskäyttöön ala- ja yläasteelaisille. Teksti on suurta ja helppolukuista, tarinan lukee hetkessä läpi. Kohderyhmä myös selittää tarinan mustavalkoisen asenteen, sillä todennäköisesti näin nuoria ei kiinnostaisi tarina ilman kliseistä kostokuviota.

 

 Kuvitus on tasaista keskitasoa. Tyyli on kyllä realistinen, mutta siinä ei ole tarpeeksi yksityiskohtia, jotta sitä jäisi ihastelemaan pitkäksi aikaa. Kirja olisi toiminut paremmin hieman pienemmässä koossa, sillä silloin välillä hyvin löyhästi piirretyt viivat eivät pistäisi silmään yhtä kovasti. Pelkistetystä ulkonäöstä huolimatta sudet ovat tarpeeksi ilmeikkäitä ja muutamassa kohdassa ilme on erittäin onnistunut. Etenkin Epsilonin ja vieraan lauman johtajan taistelussa on osattu käyttää hyvin kasvojen elekieltä. Täytyy myös kehua kuinka sudet oikeasti näyttävät ruumiinrakenteiltaan susilta.

Kirja on varmasti hyödyllinen ja viihdyttävä opetusväline kouluille, mutta muuten siitä ei saa paljoakaan irti. Vähän harmittaa nyt kun odotin jotain vähän eeppisempää.

TÄHDET: **1/2

 

Haastattelussa ammattitaiteilija, osa 2: Huskie666

Tässä artikkelisarjassa haastattelen ulkomaalaisia furry-/koiraeläintaiteilijoita, jotka elättävät itsensä joko kokonaan tai pääsääntöisesti taiteensa avulla. Tarkoitus on antaa jonkinlaista kuvaa millaista on olla ammattitaiteilija sellaisesta urasta haaveileville, kertoa taitelijoiden eri tekniikoista/myyntitavoista/tyyleistä, saada vaihtelua tähän blogiin, sekä tietenkin antaa samalla ilmaista mainosta näille piirtäjille. Näitä tulee ilmestymään harvakseltaan, sillä sekä vastaamisessa että suomentamisessa kestää aikansa.

HUOM! Artisti ei tule vastaamaan blogiin lähetettyihin kysymyksiin, ottakaa artistiin henkilökohtaisesti yhteyttä jos jokin mietityttää.