The God's Pack

.

NIMI: The God's Pack - The Big Book: Volume One
VUOSI: 2005 - (jatkuu)
TARINA/KUVITTAJA: Sarah Sawyer

Heti ensimmäisenä kiitos Detrahille, joka lahjoitti vanhan kirjansa. En olisi ikinä raaskinut ostaa tätä kalliin hinnan vuoksi. Lulussa God's Pack maksaa huimat 50 dollaria, IndyPlanetissa hinta on "vain" 28 dollaria. Kuvituksen laatuun nähden en ikinä raaskinut tilata tätä tuolla halvemmallakaan hinnalla ja nyt kun oikeasti sain lukea sarjakuvan olen iloinen etten kuluttanut tähän rahaa. God's Pack on ihailtavan pitkä projekti, mutta äärimmäisen puuduttavaa luettavaa. Tämä kirja on 200 sivua pitkä, eikä tarina tuntunut pääsevän siinäkään ajassa kunnolla käyntiin.

Tarina sijoittuu muinaiseen Irlantiin, aikaan, jolloin saarella asui yhä susia. Sudet ja ihmiset ovat jumalien lempilapsia, mutta lajien yhteiselo on alkanut rakoilemaan ja sudet ovat harvinaistumassa. Jumalat antavat susille erikoisvoimia, en tosin tajunnut yhtään mitä varten ja minkälaisia voimia on kyseessä. Tarinan päähenkilö on nuori uros Tal, joka kutsutaan paikkaan nimeltä Tara harjoittelemaan kohtaloaan jumalien viestinviejänä. Kaksi vanhempaa sutta opastaa Talia kohti Taraa, mutta käykin ilmi, että toinen susista palvelee pahaa(?) Morrigania (joka on kai yksi jumalista??). Pahissusi tappaa toisen vanhemman suden ja Tal juoksee pakoon järkyttyneenä, saaden myöhemmin perinteiset teiniangstit tapahtuneesta. Tal kuitenkin pääsee perille Taraan, jossa hänestä aletaan koulia viestinviejää, vaikka uros angstaileekin, ettei ansaitse pestiä koska joku on kuollut hänen vuoksi.

derp

Tätä sarjakuvaa oli äärimmäisen pitkäpiimäistä lukea. Tarina on kliseinen, eikä tunnu etenevän mihinkään järkevään suuntaan. Sivuja on kirjaimellisesti pari sataa, eikä niidenkään aikana lukijalle kunnolla selitetä mitä jumalien viestinviejät konkreettisesti tekevät, mitä voimia heillä on, miten jumalat vaikuttavat susien jokapäiväisiin elämiin, miksi jumalia ylipäänsä kiinnostaa rakkien elämä ja niin edelleen. Lukija vain heitetään seuraamaan jotain yliluonnollista eeppistä höpönlöpöä ilman minkäänlaisia taustatietoja. Itse hahmot jäävät hyvin persoonattomiksi, etenkin päähahmo Tal, jonka ainut luonteenpiirre taitaa olla sillointällöinen angstaus. Ärsytti suuresti, kuinka Talin mukaan lähtee ihmisten omistama narttukoira ja jo muutaman sivun jälkeen narttu hihittelee Talin veljelle olevansa ihastunut Taliin. Tämä on äärimmäisen pinnallista hahmon kehitystä. Lukijana haluan tietää MIKSI narttu on ihastunut päähenkilöön ja miten ihastuminen ylipäänsä tapahtui noin hetkessä. Vasta viimeisten 50 sivun aikana lukeminen alkoi tuntua ihan mukavalta, kun tekijä sai tuotua sivuhahmoihin jonkinlaista syvyyttä ja kuvituksen laatu parantui hiljakseen.

Muinainen fantasia-Irlanti kuulostaa hyvin kiinnostavalta miljööltä, mutta tässä sarjakuvassa paikkojen ja hahmojen irlantilaisuudet jäivät hyvin päälle liimatuiksi. Hahmoilla on tyypillisiä irkkunimiä ja aina välillä joku höpisee jotain iiriksi, mutta tämä tuntuu yhtä väkinäiseltä ja wannabemaiselta kuin japanihullujen teinien sarjakuvat, joissa henkilöiden japanilaisuudet rajoittuvat japskinimiin ja ajoittaisiin "baka desu/sugoi/kawaii!!1" huuteluihin. En ole tutustunut juuri Irlannin mytologiaan, Britannian mytologia sen sijaan on tutumpi. Sarja ei tunnu ammentavan ollenkaan Irlannin alkuperäisestä mytologiasta, mikä on harmi ottaen huomioon kuinka irlantilaisuutta halutaan korostaa.

Taran päällikkösusi on vihainen kun tavallinen koira on saapunut pyhälle maalle. Osaatko sanoa, kuka kuvan hahmoista on koira?

Kuvitus on alussa suorastaan ala-arvoista, katsokaa vaikka itse ensimmäinen sivu. Kaikki on piirretty samalla paksulla viivalla, taustat ovat kuin kymmenvuotiaan piirtämiä yksinkertaisia räpellyksiä ja susilla on aina suuri, turvonneen näköinen otsa. Tarinan koirista susia ei juuri erota kuin kippurahäntien avulla. Kirja on myös täynnä pieniä amatöörimäisiä virheitä, puhekuplien tekstit voivat olla kirjoitettu liian haalealla värillä erottuakseen ja ainakin tässä kirjassa yksi sivu esiintyi kahdesti eri kohdissa kirjaa. Hitaasti, mutta varmasti kuvitus kuitenkin paranee loppua kohti ja aina välillä hahmot ovat varsin söpön näköisiä. Mukana on kuitenkin liikaa derpnaamoja tasoittamaan tilannetta, enkä viimeistenkään sivujen aikana voisi vielä kutsua jälkeä laadukkaaksi. Ilmaiseksi nettisarjakuvaksi tämä on kelpo yritelmä, mutta artistina en olisi kehdannut alkaa myymään tätä tälläisenään. Kirjan alussa tekijä sanoo muokanneensa ensimmäisiä sivuja vastaamaan paremmin loppupuolen sivuja, mutta ainut huomaamani muutos on fonttien vaihto.

Tarinassa voisi olla aineksia kiinnostavaan sarjaan, mutta suosittelisin tekijän aloittavan sarjakuvan aivan alusta kuin jatkavan tätä versiota. Tässä kirjassa tarina laahaa eteenpäin yksitoikkoisesti ja kuvituksen laatu heittelee, nykyisillä taidoillaan tekijä saisi tehtyä varmasti ihan mukavan uudistuneen version.

TÄHDET: **