tiistai 13. toukokuuta 2014

Gingan huonot perhesuhteet ja lapsuudet

Ginga -sarjassa on päähenkilöiden perhesuhteiden ja lapsuuden kohdalla aina sama juttu; ne ovat traumaattisia ja kasvattavat päähenkilöä legendaariseen rooliinsa. Etenkin poissaolevat isät ja pentujen nokan eteen kuolevat vanhemmat ovat Gingan peruskauraa. Karhukoiria sarjassa on jo viisi sukupolvea Shirosta Orioniin ja jokaisella on enemmän tai vähemmän hankala lapsuus.
 
Traumaattiset lapsuudet ovat ihan hyvä keino karaistaa päähenkilö aikaisin, sekä tehdä hänestä kiinnostavampi. Mutta liika on liikaa ja Gingassa tämä elementti on mielestäni viety jo kliseen puolelle. Eikö sankaria voi tulla ennen tasapainoista elämää viettäneestä yksilöstä? Tässä artikkelissa käyn läpi tärkeimmiksi koettujen karhukoirasuvun jäsenten perhesuhteet ja lapsuudet.



Ensimmäinen karhukoirasuvun edustaja on Shiro, jonka vanhemmista tai lapsuudesta emme tiedä mitään. Poikansa Rikin kanssa hänen välinsä ovat melko etäiset ja hän oppii melko myöhään että Riki on hänen pentunsa. Mangassa ei juuri näytetä heidän yhteisiä hetkiään, enkä sen takia usko heidän väliensä koskaan tulleen läheisiksi.

Rikin äiti on hyvältä emolta vaikuttava Yamabuki, mutta Rikin sydän särkyy kun hänet erotetaan emostaan. Mammanpoika Riki karkaa omistajiltaan vähän väliä emonsa luo, matkalla välillä joutuen kahnauksiin villikoirien kanssa. Riki sentään pystyy näkemään äitiään säännöllisesti, joten siinä mielessä hänen suhteensa äitiinsä pysyy hyvänä. Isänsä Riki taas tuntee pitkän aikaa vain nimeltä ja kohdatessaan hänet ei edes kehtaa kertoa olevansa hänen poika. Kun Shirokin saa selville Rikin olevan hänen poika ei kahden suhde näytä juuri muuttuvan etäisen kunnioittavasta yhtään tuttavallisemmaksi. Sitten metsästysreissulla Akakabuto meneekin jo tappamaan Shiron Rikin silmien edessä.

Ennen Ginin syntymistä Riki oli ehtinyt saada ainakin yhden pentueen tuntemattoman nartun kanssa. Yksi Takedan koirista, nimeltään Aka, kerrotaan olevan Rikin pentu ja perineen häneltä pelottoman luonteen. Mangassa Akan iäksi ilmoitetaan neljä vuotta, joten voisin päätellä Rikin tunteneen pentunsa koko tuon ajan ja metsästäneen hänen kanssaan. Kuitenkin kun Aka kuolee ei Riki sure tai muistele häntä, eikä Akaa ole koskaan juuri noteerattu muutenkaan sarjassa vaikka hänessä virtasi legendaarisen Rikin veri.



Kuuluisimman karhukoiran, eli Ginin lapsuus oli erityisen rankka. Pennun syntymisestä oli kulunut vain vähän aikaa kun hän pääsi jo näkemään raa'an taistelun isänsä ja Akakabuton välillä, sekä kuinka isänsä Riki kuoli tippuessaan rotkoon. Tämän jälkeen Takeda valitsee Ginin ankaraan karhukoirakoulutukseensa, vaikka Gin on siihen vielä liian nuori. Heti ensi töikseen vaari hakkaa pennun henkihievereihin, sitten pakottaa sen syömään karhunlihaa vaikka pentu on vielä imeväisiässä. Koulutuksen aikana Gin pakostakin karskiintuu, eikä enää haikaile emonsa ja sisaruksiensa perään.

Lähtiessään villikoirien matkaan Gin haluaa vielä hyvästellä omistajansa Daisuken, joka nukkuu Ginin emon Fujin luona. Jälkeenpäin ajateltuna en ole varma aikoiko Gin edes hyvästellä emoaan ja sisaruksiaan, ellei emo olisi ollut Daisuken seurassa. Sisaruksiaan Gin ei hyvästele, vaikka he ovat hereillä samassa huoneessa. Puhuessaan äidilleen hän alkaa itkeä, mutta tämä voi johtua ikävästä Daisukea kohtaan tai ylipäänsä tilanteen aiheuttamista sekavista tunteista. Mangassa Fuji ei edes sano mitään Ginille tämän säntäessä matkaan. Matkallaan Gin ei muistele äitiään, vaan saa voimaa isänsä, Benin ja Daisuken muistosta. Tämän takia päättelen ettei Ginin välit olleet enää koulutuksen jälkeen läheiset emonsa ja sisarustensa kanssa.


Gin saa selville ettei Riki olekaan kuollut, mutta hän on menettänyt muistinsa ja hänestä on tullut etäinen ylipäällikkö. Gin lähtee keräämään sotilaita ympäri Japania, ajatuksen isästä jääden vainoamaan häntä taka-alalle. Vasta viimeisen taistelun yhteydessä Riki saa muistinsa takaisin ja puhuu Ginille poikanaan, mutta heille ei ehdi syntyä kunnollista isä-poikasuhdetta koska Riki kuolee taistelussa. Tämä onkin jo toinen kerta kun Gin näkee Rikin kuolevan, tällä kertaa lopullisesti. Isä pysyy hänelle loppuun asti mystisenä, ihailtavana ja etäisenä hahmona.

Weed syntyy Sakuralle sillä välin kun Gin on suorittamassa ylipäällikön tehtäviään jossain kaukana. Weedin emo sairastuu ja heikentyessään antaa vieraan koiran ottaa Weedin veljet mukaansa, mutta jostain syystä pitää Weedin itsellään. Sakura riutuu ilmeisen pitkän aikaa Weedin silmien edessä, pojan joutuessa toimia ruuan hankkijana. Lopulta Sakura kuolee Weedin todistaessa tapahtuman. Ennen kuolemaansa Sakura ehtii neuvoa G.B.:tä viemään Weed Ginin luo. Weed muistelee äitiään usein ja värillisissä kuvissa näytetään paljon heidän yhteisiä hetkiä. Weed oli siis hyvin läheinen äitinsä kanssa, mutta ei enää muista sisaruksiensa olemassaoloa. Pentu joutui itsenäistymään hyvin varhain äitinsä ollessa potilaana ja isän ties missä.

 

Weed on pitkän aikaa orpona etsiessään isäänsä, jota kaikki kehuvat ja ylistävät luoden varmasti Weedille ylimääräisiä paineita. Yhdessä välissä Weed jopa näkee kuinka hänen isänsä ammutaan, vaikka kyseessä olikin kaksoisolento. Weed kuitenkin ehtii jo surea isänsä menetystä ennen kuin saa tietää asioiden oikean laidan. Hougenin kaapatessa Ginin on isän kohtalo jatkuvasti epävarma. Loputtomien taisteluiden jälkeen Weed ja Gin viimein tapaavat. Rauhan palatessa Ohuun heidän välinsä vaikuttavat varsin lämpimiltä pitkästä erosta riippumatta.

Vasta osassa 30 Weedille syntyy ajatus josko hänellä olisi sisaruksia. Gin vain arvelee tämän olevan mahdollista, mutta ei vaikuta suuremmin kiinnostuneelta. Hän ei edes lähde mukaan etsintäretkelle.


Myöhemmin myös Weed saa oman puolison Koyukin. En ole mangaa lukenut niin pitkälle, mutta Gingapediasta luin kuinka pari tapaa toisensa ja se muistuttaa hyvin paljon kuinka Gin ja Sakura tapasivat toisensa. Mikäli Gingapedian tieto pitää paikkansa, niin itse asiassa isä ja poika ovat kumpikin pelastaneet valkoisen kishukotikoiran ihmisten ansasta ja sitten rakastuneet häneen. Koyuki on ihan saman näköinen kuin Sakura, ainakaan itse en huomaa mitään muuta eroa kuin pannan. Mielestäni tämä on häiritsevää ja tulee mieleen että Weedillä olisi paha oidipuskompleksi, mikä toisaalta on ymmärrettävää kun Weed menetti äitinsä niin nuorena. Kenties siksi hän tuntee vetoa juuri äitinsä näköiseen koiraan. Yksinkertaisempi vastaus taas on että ehkä Takahashi ei jaksa nähdä vaivaa narttuhahmojen suunnitteluun.

Weed ja Koyuki saavat peräti neljä pentua, joista kaikki ovat toistaiseksi hengissä. Pennut näyttävät aluksi elävän idyllissä sukulaistensa ympäröiminä, mutta sekin loppuu pian tulivuoren purkautuessa. Pennut joutuvat toisistaan erilleen ja joutuvat tulemaan toimeen ilman perhettään. Orionia en myöskään ole lukenut, mutta toki olen lukenut spoilereita. Vaikuttaa siltä ettei yksikään karhukoirasuvun jäsen tule saamaan turvallista lapsuutta ja normaaleita perhesuhteita. On oikeastaan ihme että hahmot ovat aikuisina niin "normaaleja" ja menestyviä. Niin hieno sarja kuin Ginga onkin on myönnettävä ettei Takahashi juuri osaa luoda kohtauksia jotka perustuvat vain hahmojen tunteille ja keskinäisille suhteille, vaan 90% ajasta kuluu taisteluihin. Tämä on sääli.

10 kommenttia:

  1. "Matkallaan Gin ei muistele äitiään, vaan saa voimaa isänsä, Benin ja Daisuken muistosta. Tämän takia päättelen ettei Ginin välit olleet enää koulutuksen jälkeen läheiset emonsa ja sisarustensa kanssa."
    Joo, tuon lisäksi tulee mieleen kohtaus jossa Gohei tökkää Ginin muita sisaruksia ja ne juoksevat Fujin suojiin, jolloin näytetäänkin miten Gin ei ollut enää niin riippuvainen emostaan-

    Tuosta tunteiden kuvauksista tuli mieleen, että onko mieslukijakunnalla voinut olla vaikutusta siihen. Eli ei olla uskallettu lähteä kuvailemaan niitä & oltaisiin pelätty seurauksia, kun miehisyyttä korostetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku sanoi että Japanissakin sarjaa fanittaa enemmän tytöt kuin pojat, vaikka sitä sulkaistaankin pojille suunnatussa lehdessä. Takahashin Lassie taitaa olla lähin sarja missä aikaa kuluu paljon suhteisiin, ajatteluun ja tunteiluun. Toki mukana on ne pakolliset taistelutkin, mutta niihin kuluu huomattavasti vähemmän aikaa kuin muissa sarjoissa.

      Poista
  2. Juuri noiden kliseiden takia minulta loppui mielenkiinto seurata weed-sarjaa. Lopetin suomenkielisten mangojen ostamisen muistaakseni 9-osaan. Sarja toistaa itseään, hahmojen tunteita ei käsitellä, hahmokehitys on olematonta ja eri sukupolvet aika lailla kopioita toisistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vielä aivottomana seuraan sarjaa koska "jipii jee koiria"

      Poista
  3. "Weedin emo sairastuu ja heikentyessään antaa vieraan koiran ottaa Weedin veljet mukaansa, mutta jostain syystä pitää Weedin itsellään."

    Sain sellaisen käsityksen (muistaakseni mangasta nro. 30), että Weed oli pennuista ainoa joka tarvitsi vielä emonsa maitoa ja siksi Sakura ei voinut antaa sitä Saheijin matkaan toisin kuin Yukimuran ja Joen, jotka söivät jo kiinteää ruokaa eivätkä tarvinneet maitoa lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin tämän, mutta joo. Tyhmä päätös mielestäni silti, sillä vaikka Sakura olisi voinut tuottaa pennulle maitoa niin jossain välissähän hän silti olisi kupsahtanut ja pentu jäänyt orvoksi. Parempi pennulla olisi ollut Saheijin hoivissa tottumalla aikaisin lihaan.

      Poista
  4. Ymmärrän kyllä että kasvatus eroaa eri kulttuureissa, mutta se ei silti muuta faktaa että suhteet ovat huonoja. Ehkä Japanissa kasvatus on enemmän äitien hommaa, mutta Gingassa äiditkin ovat niin pienessä roolissa.

    VastaaPoista
  5. "Koyuki on ihan saman näköinen kuin Sakura, ainakaan itse en huomaa mitään muuta eroa kuin pannan. Mielestäni tämä on häiritsevää ja tulee mieleen että Weedillä olisi paha oidipuskompleksi"

    Thehaha, hajosin tässä kohtaa.

    Monet kerrat kyllä itsekin miettinyt tätä tässä artikkelissa aika seikkaperäisesti läpi käytyä asiaa. Tuo isän puuttumisen toistuminen niin monissa Takahashin sarjoissa on saanut minut jopa joskus miettimään, millainen hänen oma suhteensa omaan isäänsä on mahtanut olla. En nyt muista, onko Takahashi koskaan haastatteluissaan tms. puhunut mistään... Tai olisiko ollut jossain ensimmäisen suomenvierailun yhteydessä olleessa haastattelussa joku maininta, että isä olisi muksaissut Yoshihiro-poikaa, jos tämä olisi kehdannut pyytää sarjakuviin rahaa tms. Sääli, että voisi olla vähän turhan henkilökohtainen asia kysyä esim. jossain haastattelussa, jos Takahashi vielä Suomeen tulisi tai olisi muuten haastateltavissa.

    Tietty voisi noin yleensä ottaen kysyä, mistä kumpuaa mangakan into käsitellä tätä teemaa. Sitä isähahmon merkitystä kuitenkin koostetaan Gingassa aika paljon.

    Nuo valkoiset nartut Ginin suvussa ovat btw superraivostuttava seikka. Yamabuki, Sakura, Koyuki.. Kaikki samaa massaa. Onneksi Fuji sentään vähän poikkeaa tästä ja tuntuisi muutenkin olevan kovempi luu ainakin vahtikoirana. Totisesti toivoisin minäkin, että näihin narttuhahmoihin panostettaisiin hieman enemmän niin luonteen kuin ulkonäönkin suhteen..

    VastaaPoista
  6. "Kuitenkin kun Aka kuolee ei Riki sure tai muistele häntä, eikä Akaa ole koskaan juuri noteerattu muutenkaan sarjassa vaikka hänessä virtasi legendaarisen Rikin veri." Kaikki aina puhuu, että Aka on Rikin pentu vaikka asia voi ollakkin niin että Riki onkin Akan setä. Voi sitä olla samaa verta setänsä/enonsa kanssa ja periä jotain häneltä. Olen monesti tuota miettinyt ja ihmetellyt miksi kuakan ei ole ajatellut että asia voi olla näin. Eihän sarjassa koskaan mainittu soranaisesti Rikin olevan Akan isä.

    VastaaPoista