perjantai 10. tammikuuta 2014

Curly - koiranpentu



NIMI: Curly - urhea pikku koiranpentu, tai pelkästään Curly - koiranpentu (Curly - The Littlest Puppy)
VUOSI: 1995
OHJAAJA: Toshiyuki Hiruma

Curly julkaistiin alunperin Suomessa VHS:llä ja on sittemmin myös saanut DVD-julkaisun.... jostain syystä. Curly on Goodtimes Median tekemä, studio on tunnettu melko surkeista animaatioistaan joista suuri osa oli laimeita kopioita esimerkiksi Disneyn klassikkopiirretyistä. Curly kuitenkin taitaa olla yksi harvoista heidän piirretyistään joka ei perustu mihinkään tunnettuun tarinaan (valaiskaa minua jos olen väärässä). Meriitti sekin, kai, mutta taso on silti heikkoa ja tietäisin monta muuta koira-animaatiota jonka mieluummin olisin halunnut DVD:lle (King Fang, anyone?).

Hayleyn isä saa potkut ja perse-aukisen suurperheen on majoitettava lapsensa eri sukulaisilleen sillä aikaa kun isä etsii uutta työpaikkaa. Hayley päätyy tätinsä luokse asumaan. Täti onkin oikea hienohelmainen mulkvisti ja niin on hänen raskaana oleva afgaaninvinttikoira Kreivitär myös. Hayley näkee kuinka koiranpentu hylätään kadulle ja hän ottaa sen huostaansa tädin vastusteluista huolimatta. Kreivitär on juuri penikoinut ja Curlyksi nimetty pentu saa asustella tädin luona vieroitusikään asti, sen jälkeen pennulle on parempi löytyä uusi koti koska täti kammoksuu sekarotuiselta vaikuttavaa rakkipentua. Saako Hayley pitää Curlyn? Koska Hayley pääsee takaisin perheensä luo? Niin jännää (ei)!



Leffa on lyhyt, takakannen mukaan noin 49 minuuttia. Siitä huolimatta mukana on paljon typeriä, pitkäveteisiä kohtauksia, esimerkiksi Curlyn tapaamiset kellarissa rotan kanssa. Rotta heittää muka-hauskaa läppää (en tajunnut yhtäkään vitsiä) ja polttaa sikaria. Tämä ei liity päätarinaan mitenkään, vissiin aika on pitänyt jollain vain saada kulumaan.

Animaation taso on elokuvassa heikkoa. Monia kohtauksia kierrätetään elokuvassa, esimerkiksi loppupuolen rekikisoissa Curly ja Hayley ottavat mittaa saman valjakon kanssa useamman kerran. Kuvakulmat ovat toiminnallisissakin kohtauksissa tylsiä, joko suoraan edestä tai sivusta kuvattuja. Olen huolestunut koirien terveydentilasta, koirien silmänvalkuaiset kun ovat tässä leffassa harmaita tai ruskeita. Curly kuitenkin välillä on ihan söpön näköinen joten tästä plussaa.

Koirilla on myös ilmeisesti nisät kyljessä.
Ihan ymmärrettävää järkyttyä kylkitisseistä.
Hahmot ovat hyvin yksiulotteisia, Hayley on ärsyttävä kiltti tyttö joka muistaa rukoilla joka yö, puhuu hiljaisella äänellä ja on rasittavan alistuvainen ja kaikin puolin niin HYVÄ ja täynnä pyhää hyvyyttä. Aargh! Nyt vähän särmää hahmoon, kiitos! Yhtä hyvin olisi suomidubbiin voitu nimetä hänet Haileaksi. Enemmän pidin hänen hauskasta karikatyyritädistään joka oli perusteettomalla vittumaisuudellaan jo loistava.

Suomidubbi on melkoista kuraa myös, mutta kukapa tälläiseen liukuhihnaroskaan olisi halunnutkaan panostaa. Dubbauksen kruunavat laulut, joiden naisääni on vähintäänkin omituinen. Ainoastaan tuolla vittupäätädillä on hahmolleen selvästi sopiva ääni, ääninäyttelijällä on varmasti ollut hauskaa nipottavana hienohelmana.




Loppu on ennalta arvattava. Hayley pääsee takaisin perheensä luo (jessus, kuinka monta blondia jäsentä tässä perheessä on? Luovatko he arjalaisarmeijaa?), hän saa pitää Curlyn, Curly voittaa muut kilpailijat rekikisoissa siitä huolimatta ettei sillä ole aikaisempaa kokemusta reen vetämisestä (skeittilaudan vetoa ei voi verrata...) ja totta kai myös ilkeä täti pehmittyy. BLAAAAAH!

Ihan pienimmille tämä on kuitenkin ihan viihdyttävä leffa, muistan itsekin katsoneeni tämän useamman kerran pentuna. Nettiä selaillessa luin muiden kommentteja Curlystä ja ainakin muutamalle tyypille tämä on ollut rakas lapsuuden leffa.

TÄHDET: **



4 kommenttia:

  1. Ahhahhahahha... Katsoimme tämän leffan tänään veljeni ja kaverini kanssa ja ihmeteltiin myös tuota perheen uhkeaa vaaleutta. (Arjalaisläppää ja kaikenlaista vielä julkaisukelvottomampaa kommenttia lensi katsomossa.)

    Innostuin tästä Hammasnurkkaankin tekemään artikkelin - tarkoituksella en lukenut tätä ennen sen tekoa ja jälkikäteen huomasin ottaneeni print screenin täsmälleen samasta kuvasta. :'D Oli myös tehty joitakin samoja huomioita.

    Ekana tämän artikkelin avatessa repesin noille Kreivittären kylkitisseille.. XD Huolestuttavaa, etten huomannut tätä asiaa ollenkaan elokuvaa katsoessa, ihmettelin vaan imeväisikäisten pentujen ruumiinrakennetta - miniversioita täysikasvuisista koirista.

    Nuo silmänvalkuaiset häiritsivät itseänikin ja Harley oli hahmona superrasittava masentunut paska.. Eipä sillä, elokuvan tarina on mielenkiintoinen ja paremmin toteutettuna olisi hieno ja liikuttava.

    Itellä elokuvan pelasti se seikka, että Curly näyttää aika paljon meidän Dingolta. Söpö. :3

    Mut juu, meikän tunnelmat tästä leffasta voi lukea täältä, jos haluaa:
    http://hammasnurkka.vuodatus.net/lue/2015/06/curly-hammentava-husky

    VastaaPoista
  2. Lapsena tuli tämäkin elokuva nähtyä ties montako kertaa ja silloin se kyllä oli hemmetin hyvä. Nostalgiahuumassa ostin tämän DVD:nä ja silloin katsellessa koko raina kyllä tuntui kuralta. Liekö syynä siinä, että katselukertojen väli oli niin pitkä, oli miten oli, mutta aika näköjään kultasi muistot, koska odotin todellista nostalgiapläjäystä enkä pettymystä. Muistot näköjään oli kullattu lehtikullalla... :D

    VastaaPoista
  3. Kai toi Kreivitär on niin ylijalostettu piski, ettei ihme, jos nisiä löytyy vähän sieltä sun täältä :P No, penskana ei tuota miettinyt, saatika sitä, ettei Kreivittären penikointikohtaus niin realistinen ollut, vai oliko Kreivitär ihminen vinttikoiran puvussa :P Lapsena tämä lukeutui suosikkielokuviin, en ole löytänyt sitä mistään digikiekolla puhumattakaan että joku sen suomidubeilla olisi YouTubeen lataillut...Enkkuääniraidalla toki löytyi ja kyllä se vaikutti vielä ihan mukiinmenevältä pätkältä, saas nähdä, jos suomidubilla pätkän joskus löytää, miltä tuntuu katsella sitä... pahimmillaan saattaa tulla vaivautunut olo, siltä tuntui penskanakin, vaikka leffa muuten menetteli.

    VastaaPoista